31.07.2013 / Ville Niemijärvi

Minulla on ollut pitkään unelma yrityksestä, jossa rinnalla on pelkästään alansa huippuosaajia. Unelmajoukkue, jossa tietää, että mikään ongelma ei jää ratkaisemasta ja kenet tahansa voi heittää projektiin ja tietää, että tulos on priimaa. Nyt olemme askeleen lähempänä tuota Dream Teamia kun rekrytoimme firmaan alamme kaksi kirjaimellisesti maailmanluokan peluria.

Keskinkertaisuudelle ei ole putiikissa ollut tilaa aiemminkaan ja tämä on varmennettu pienyrittäjien perusopilla: palkkaa vain itseäsi parempia.

Mutta kaikki urheilua seuraavat toki tietää, että erinomaiset yksilöt eivät takaa voittavaa joukkuetta. Itse luotsaan muutamaa kuntosarja-koripallojoukkuetta ja useimmiten parhaimmat yksilöt sisältävä tiimimme jää hopealle. Parempi joukkuepeli, ahkerampi treenaaminen, oikea roolitus, kovempi tahto – nämä ovat itsestään selvyyksiä miten heikommilla yksilöillä tehdään parempi joukkue.

Liiketoiminnan konsultoinnissa ja erityisesti IT-alalla on kuitenkin vielä merkittävämpikin tekijä, jolla unelmajoukkue muodostetaan ja joilla keskinkertaisistakin saa mestariporukan. Se on ammattimaiset, tuotteistetut prosessit ja toimintatavat. Olkoon sitten vaikka konsultin pelikirja.

Jos haluat pelata SM-tasolla, sinun pitää treenata kuin mestaruustason joukkue.

Tämä koskee myös toimintatapoja ja työvälineitä. Olen ollut töissä yrityksessä joka uskoi pelaavansa huipulla mutta työtä tehtiin 5 divarin höntsäliigan tasolla. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että projektiryhmän piti aina keksiä pyörä uudestaan (ja asiakkaan piti aina maksaa tämä tuotekehitys omasta pussista). Projektiryhmälle ja konsulteille ei tarjottu tuotteistettua ja hyväksitodettua työkalupakkia, jota käyttämällä keskinkertainenkin heppu olisi päässyt hyvään tulokseen. Projektit olivatkin aina vain niin hyviä kuin sen projektiryhmä (tai usein sen projektipäällikkö). Valitettavasti useimmat asiakkaat joutuivat tällöin tyytymään keskinkertaiseen bulkkiin.

Isot putiikit tietenkin tuotteistavat prosessejaan. Useimmat ovat törmänneet kansainvälisiin pörssiyhtiöihin, joissa 15 min kiireellinen korjaustyö vaatii tikettijärjestelmäbyrokratian läpikäynnin jonka tuloksena 3 viikon päästä saat vastauksen, että viestisi on vastaanotettu.

Sama yritys ei ole kuitenkaan tuotteistanut sitä tärkeintä osaa: omaa ydinosaamistaan ja palveluaan. Meidän alallamme siis vaikkapa vaatimusmäärittelyprosessia, testausta tai projektinhallintaa.

Mestarijoukkueen resepti

1. Roolitus: Unelmajoukkueen rakentaminen vaatii nipun huippuammattilaisia. Mutta ei mitä tahansa ammattilaisia vaan sellaisia, joiden ammattitaidot tukevat toisiaan. Koriksessa ei tee mitään viidellä sentterillä tai futiksessa 11 maalivahdilla. Egoistisia, henkselinpaukuttajiakin kannattaa pitää porukassa vain yksi.

2. Tuotteistus: Hyvin roolitetut ammattilaiset tekevät huipputiimin, kun ydinprosessit tuotteistetaan. Ja paras lopputulos tulee kun jokainen ottaa vastuun tuotteistamisessa omasta erikoisosaamisestaan. Tällöin tiedämme, että meillä on alan paras tekninen määrittelypaketti – koska alan paras tekninen määrittelijä on tehnyt sen. Tiedämme, että meillä on alan paras algoritmi ongelmaan X, koska alan parhaat numeronmurskaajat ovat sen kehittäneet.

Tällöin kuka tahansa porukasta voi ottaa tuon tuotteistetun työkalupakin ja mennä asiakkaan luokse – ja tehdä huippujälkeä.

Tällöin porukka ei todellakaan ole niin huono kuin sen heikoin lenkki. Tällöin porukka on aina niin hyvä kuin sen paras ammattilainen on.

3. Vapaus ja vastuu: Uskon valmennusfilosofiaan jossa ensiksi pitää oppia säännöt, kuri ja järjestys. Vasta tämän jälkeen voi olla luova – rikkomalla niitä sääntöjä. Kun tuotteistus on pitkälle viety ja jokaisen ammattilaisen selkärangassa, alkaa mahtavin osa – ammattilaiset hoitavat työnsä vapaasti kuten parhaiten katsovat. Silloin kun osa-alue ei ole itselle vahvinta, tukeudutaan tuotteistettuun työkalupakkiin ja pelikirjaan. Silloin kun taas homma tulee selkärangasta, unohdetaan pelikirja ja nautitaan pelistä ja tehdään taidetta. Tällöin rutiinit hoituvat salamannopeasti ja aikaa ja tilaa jää myös innovoinnille.

Joten uusille pelaajille: tervetuloa joukkueeseen!


30.07.2013 / Mika Tanner

Ei. Ainakaan Tietoviikon artikkelin ”Mikä BI järjestelmä” perusteella  ei voi vetää mitään johtopäätöksiä, vaikka kouluarvosanoja annetaankin. Liekö kyse uutistyhjiöstä vai huolimattomuutta, mutta Tietoviikon juttu oli minusta aika tarkoitushakuinen ja köykäinen. Ensilukemalla näytti siltä, että kaikki saivat arvostelussa kiitettävän arvosanan, olkoonkin että etumerkeillä asetettiin ratkaisut paremmuusjärjestykseen. Kun artikkelia luki vähän tarkemmin, syntyi vaikutelma että arvioitaisiin esteratsastajia, uimareita ja tennispelaajia keskenään antaen kullekin kouluarvosanan.

Tietoviikon artikkelihan ei suoranaisesti vertaile järjestelmien ominaisuuksia, kun jokaisella käyttäjällä on vain yksi subjektiivinen näkemys käyttämästään järjestelmästä omiin ja organisaationsa tarpeisiin siinä laajuudessa, kuin ratkaisua on implementoitu. Kommentit sinänsä ovat ihan varmasti paikallaan, mutta mitä arvoa on vertailla yhden ohjelmiston käyttöliittymää ja toisen ohjelmiston kyvykkyyttä raportoinnissa. Onko tosiaan niin, että Cognosin ratkaisussa kaikki tieto on tosiaan samassa paikassa, vai koostaako järjestelmä tiedot samaan näkymään – oli niin tai näin, entäs sitten. Hyvin todennäköinen arkkitehtuuri kaikilla kolmella ratkiasulla on sellainen, että tiedot ovat hajallaan ja kootaan tietovarastoon ja raportointikerrokseen yhteen. Asiakaskohtaiset arkkitehtuurit voivat poiketa merkittävästi toisistaan.

Onko tosiaan niin, että SAP:n ratkaisu on näistä kolmesta ainoa, josta löytyi edes jotain negatiivista? Jos tämä oli tarkoitettu vain harmittomaksi kesälukemiseksi, olisi voinut edes häveliäisyyssyistä laittaa vähän kullekin risuja ja ruusuja. Ja kun käyttäjät kommentoivat eri asioita, tuli tosiaan mieleen, että voiko järkevällä tavalla vertailla hevosia ja tennismailoja?

Tällaiset artikkelit on arvokkaita siinä, että loppukäyttäjiä haastatellaan ja että kokemuksia jaetaan. Se vaan, että kun laitetaan ohjelmistoja selkeästi rinnakkain ja annetaan kouluarvosanoja, artikkelista tulee vähintäänkin mielikuvin vaikuttava ohjelmistovertailu ja siitähän tässä jutussa ei tainnut ollut kysymys. Vai oliko? Ehkäpä seuraavana joku voisi tehdä rankingin tärkeimmistä ominaisuuksista, joita käyttäjät BI-järjestelmältä odottavat – tämän jälkeen olisi helppo vertailla kuinka hyvin kukin järjestelmä nämä ominaisuudet täyttävät.


25.07.2013 / Kristiina Burtsoff

Getting back to work after holiday is always somewhat unpleasant. If you do not agree, I have one word for you: “Seriously”? I didn’t feel so great when I left home this morning after walking the dog three hours before my normal holiday wake-up time. Even the dog went right back to sleep with the rest of the family.

But when I came to work there were some great people at the office, despite the hot Finnish holiday season in July, and made this whole ordeal a lot easier for me to handle. Three young ladies welcomed me back to the administration’s office, smiling, like this was just another day at Bilot. As it was. There was also one very nice gentleman in the kitchen, who gave me his support for the first challenging day, and ensured me that it will get easier in one week. I am sure he is right because he is a clever man and had personal experience.

It’s a known fact that if you have forgotten your passwords during the holiday, your holiday has been a success. But what should I think about my holiday, when I didn’t remember in which floor Bilot is located when I stood in the elevator looking dumb?

Holiday is just good. It is even better if you live in Finland. I have a theory about the Finnish need for long summer holiday. Human beings as creatures need fixed amount of sunlight to survive. In Finland we have very little sunlight during the long winter, hardly any for 6 months, and therefore we need so much free time during the sunny season just to fill up our sunlight reserves. That is also the reason why we like to go to sauna and swim naked. Just to maximize our charging.

If you feel anxiety when returning to work from your holiday, trust me, you’ll get over it in a week.


22.07.2013 / Mika Tanner

You’ve seen the news – Jim Hagemann Snabe is stepping down as SAP’s Co-CEO. This is yet another knot on a string of announcements in just two months. Yes, SAP’s senior management team is in transition – towards what? In May, SAP’s cloudmaster Lars Dalgaard (former SuccessFactors) left SAP to become an investor. SAP’s head of personnel, Luisa Delgado also bowed out. This was followed by the self-tweeted announcement of mobilemaster Sanjay Poonen leaving SAP on the first of August. The announcement of Jim Hagemann Snabe’s step down from his co-CEO booth confirmed rumours that had been fluttering for a while now. SAP’s Advisory Board has proposed Hagemann Snabe to be elected to SAP’s Advisory Board in the annual general meeting in May 2014. Provided this proposition is supported by over a fourth of the votes, Jim will join a group of 16 members whose terms end in 2017.

Unsurprisingly, there is a lot of speculation going around. One thread is on whether the co-CEO concept will be continued and if so, will Vishal Sikka take Jim’s booth – technology is not Bill McDermott’s strong hand and SAP could benefit from continuing with this “promise-deliver” duality. When Vishal Sikka was appointed head of software development and innovation earlier this year, this was rumored to be step one of Jim’s exit – he was left without an unchallenged role in SAP’s Global Managing Board.

What to think of these changes. The initial “primitive reaction” of the share prices indicate that this was not catastrophic but disappointing. Was there friction between the duo after all or is Snabe truly leaving for personal reasons? Did SAP’s last week’s correction on the year’s forecast have anything to do with anything? Are all these changes just clicks in the mastermind’s (Hasso Plattner’s) master plan to keep SAP ahead of the game? Will SAP be even further americanized with Bill alone at the helm in Pennsylvania and Vishal holding fort on the west coast in Palo Alto?

There are also speculations about the longevity of Bill McDermott’s tenure – his contract is reported to expire in 2017, but rumor says he has non-SAP plans for as early as 2015. Werner Brand’ts executive board contract expires in 2013, that of Gerd Oswald in 2014. Looking back at the pace at which SAP has changed its front-men, I trust also these recent changes will eventually just sink in and business will continue almost as usual.  Besides, for those who relied on Jim’s technology contribution, he will be no further than the supervisory board…