23.05.2014 / Ville Niemijärvi

Kaksi kuukautta sitten

Ville: So, let me get this straight: you want to come and work as a sales rep for Louhia, right?
T: Yes

V: Have you any experience in statistics, data mining or business intelligence?
T: No.

V: Information technology in general, or maybe mathematics?
T: Nope.

V: Ok. How about b2b sales, any experience on that?
T: None at all.

V: Hmm… ok. And just to make sure, you don’t speak Finnish?
T: Not much, no.

V: I thought so… well then… oh, one question, can you sell? Can you make us some money?
T: Indeed I can.

V: Can you take few punches, get turned down time after time, and still stand up with a big smile and go for the next round?
T: That’s what my life’s all about.

V: And you are one of the good guys?
T: You bet.
V: Well that’s what I wanted to hear. Welcome on board!

*****************

Kuusi viikkoa sitten meillä aloitti uusi myyjä. Harjoittelija mutta myyjä silti. Annoin ensimmäisenä päivänä ohjeet: tee markkinatutkimusta, kerää lista potentiaalisista asiakkaista. Soita niille. Buukkaa palaverit. Ja siinä sivussa, opettele kaikki mitä ehdit analytiikasta, business intelligencestä ja tiedolla johtamisesta. Myyntimateriaalit voisi myös kääntää suomesta englanniksi. Niin ja Eva Wahlströmin yhteystiedot pitää saada, tämä on se tärkein juttu.

Normaalisti tällä pelillä saisi vähintäänkin ammattiliittojen lakimiehet kimppuunsa työpaikkakiusaamisesta. Great place to work -titteliä olisi turha ostaa… eikun siis tavoitella.

Mutta niin vain kaveri hitto soikoon teki. Kaiken mitä pyysin. Kysymättä juuri kertaakaan neuvoja.

Potentiaalisia, oikeasti relevantteja asiakkaita, yhteystietoineen kerääntyi lähes kymmenittäin. Ja eikä mitään höttöistä liidilistaa mitä saa ostettua ties mistä kadun kulmilta. Vaan yrityksiä, joilla on oikea tarve meidän palveluille, yrityksiä jotka etsivät tai käyttävät menetelmiä tai sovelluksia, joissa me olemme suvereenejä. Se vaatii oikeasti salapoliisityötä, taitoa ja ahkeruutta.

Ja näistä suurin osa kontaktoitiin ja palavereitakin saatin buukattua ja myyntikäynnit suoritettiin. Käännöstyöt tehtiin (kiitos Google-kääntäjä). Ja kyllä: Evan yhteystiedot saatiin ja managerille soitettiin (meidän harmiksi Eva julkistaa syksyllä kirjan joka pitää kiireisenä).

Hommat vietiin maaliin kyselemättä, epäröimättä, omatoimisesti. Välillä tuli nenään asiakkailta. Osa ei ymmärtänyt englantia, osa ei halunnut ymmärtää. Ehkä menetettiin siinä jokunen liidi mutta saatiin varmasti enemmän. Ennen kaikkea saatiin huomiota ja kokemuksia.

Ja oma kokemus on: kielitaidolla on merkitystä. Sen ei tarvitse vain olla suomi vaikka Suomen markkinoilla ollaankin.

Millä on enemmän merkitystä: rohkeudella, ennakkoluulottomuudella, avoimella mielellä, oppimiskyvyllä, sosiaalisella älykkyydellä. Sillä, että vie hommat maaliin.

Pelkästään se, että kaveri on tullut toiselta puolelta maailmaa tänne kylmään härmään, kertoo jotain persoonasta. Se, että on valmis hoitamaan myyntityötä suomalaiselle asiakaskunnalle, osaamatta suomea, kertoo jotain rohkeudesta. Ja jos vielä tulokset on hyviä, ei juuri muulla ole mitään väliä.

Meidän sisäsiittoisen työmarkkinan monimuotoistaminen on uskoakseni iso rikkaus. Samalla tavoin sitä vaimoakin kannattaa lähteä etsimään naapuripitäjästä ettei haksahda vahingossa sukulaistyttöön.​ Monimuotoisuus vaatii taas rohkeutta. Työnantajilta.

Kun tuijotat vuosikymmenet samoja naamoja margariinitehtaallasi, alat pian luulla, että koko maailma näyttää tältä. Puhuu ja käyttäytyy näin. Sitten kun pitäisi oikeasti kohdata se maailma, tarjota sille palvelua, tuotetta, myydä sille – voi olla että sinä oletkin se ainoa kielitaidoton.


20.05.2014 / Jani Liimatta

16.3.2016 Tämä artikkeli on pahasti vanhentunut. Saa nähdä mikä hetki ehdin tehdä validimman arvion PowerBI-tuotteesta. 

9.6.2016 Lukaise uudempi versio: http://www.louhia.fi/2016/06/07/onko-powerbista-enterprise-tason-raportointityokaluksi/

Microsoft julkaisi PowerBI:n pilveen Office 365:n rinnalle joitain kuukausia sitten, www.powerbi.com. Koska markkinamiehet ja monet muut blogikirjoittajat kirjoittavat suu vaahdossa vain mainosmielessä täysin kritiikittä uudesta uljaasta tuotteesta, haetaan tähän uutuuteen nyt hieman toisenlaista näkökulmaa.

Itse tuote koostuu muutamasta eri komponentista, PowerQuery, PowerPivot, PowerView sekä PowerMap. Kahdella ensimmäisellä haetaan ja tallennetaan dataa raportointia varten eri lähteistä, eli yritetään korvata tietovarasto. Onhan siellä pari komponenttia, joissa on tietovarastomaisia piirteitä, mutta tätä tuotetta vaivaavat ihan samat ongelmat kuin QlikView:tä. Kollega avasi tätä aihealuetta tovi sitten, yleensä tietovarasto tarvitaan, datan lukeminen suoraan lähdejärjestelmistä ei valitettavasti kanna kovinkaan pitkälle.

http://louhiablog.wordpress.com/2013/06/17/qlikview-ilman-tietovarastoa-on-kuin-talo-ilman-perustuksia/

Toki PowerQuery tarjoaa muutamia mielenkiintoisia  mahdollisuuksia – kuten nyt vaikka suoran odata- ja json-rajapinnat. Mutta miksi Microsoft ei tarjoa näitä samoja ominaisuuksia SQL Server Integration Service:en, sinne ne joutuu koodaamaan joko itse tai ostamaan valmiit komponentit jostain muualta?

PowerView on esityskerros – jonka väitän olevan keskeneräinen tekele. Siinä ei pääse säätämään kuin murto-osaa niistä asioista, joita oikeasti raporttia tehtäessä käytännössä tarvitaan. Jos on tarkoitus tehdä raportteja liiketoiminnasta, niin miksi säädettäviä asioita esim. graafin takana on huomattaasti vähemmän kuin esim. Excelin omissa graafeissa? Komponenttien ns. propertyt puuttuvat tuotteesta kokonaan, tämä on ymmärtääkseni periaatteellinen kysymys. Sillä että tuote on HTML5:ttä ja hiirellä graafeissa klikkailu vaikuttaa muiden ruuduilla olevien komponenttien rajauksiin, ei vielä aiheuta raporttikehittäjässä tai loppukäyttäjässä hurraahuutoja. Yrityksen ainoaksi raportointiratkaisuksi PowerView:sta ei vielä ole.

Asia selviää nopsasti vertaamalla ruutukaappausta, vrt. PowerView vs. QlikView (muuten, tuo PowerView-ruutukaappaus on Microsoftin PowerView Financials-demosta. Microsoft, missä ihmeessä on se Financials? Entä kuvatekstissä mainostettu Planning?)

http://www.microsoft.com/en-us/powerBI/solutions/bi-for-finance.aspx?WT.mc_id=blog_PBI_Video_Finance#fbid=gJsgpbD_Jr9

PowerView
PowerView

QlikView

QlikView

Valitettavasti esityskerroksen monipuolisuudella ja käytettävyydellä kilpailijat vievät Microsoftin uutuutta 100-0. Jos asia kiinnostaa enemmän, molempien toimittajien sivuilta löytyy valmiita demoraportteja joita voi helposti keskenään vertailla.

Yksi uutuuksista on PowerMap, 3d-karttasovellus. Anteeksi skeptisyyteni – mutta miksi raportointisoftaa markkinoidaan kartoilla? Fakta on, että karttoja tarvitaan todellisuudessa todella harvassa raportointiprojektissa. Onko todellista tarvetta nähdä tehtaasi, vähittäiskauppasi, toimittajasi tai asiakkaasi kartalla? Kartta tuo harvoin mitään lisäarvoa numeroiden hahmottamisen avuksi. Autojen reitit haluat ehkä nähdä kartalla, tai asiat jotka liittyvät valtion talouteen. Mutta pk-sektorin yrityksillä, joille PowerBI on lähinnä tähdätty, karttojen todellinen tarve ja hyöty ovat hyvin harvassa. Karttademot ovat helppoja sekä hienoja demojen kannalta mutta käytännön sovellukset ovat todella harvassa. Valtiontalouden raportoinnissa kartoista voisi olla todellista hyötyä.

PowerBI:n ominaisuuksiin voi perehtyä vaikka demojen kautta: http://blogs.msdn.com/b/powerbi/archive/2014/02/15/give-a-high-five-to-the-top-five-finalists-in-the-power-bi-demo-contest.aspx 

Sitten on vielä pilvikuvio – joka takuuvarmasti on tulevaisuutta. Eli PowerBI-sovellus toimii pilvessä – jonne raportoitava data on siirrettävä tavalla tai toisella. Entä nykyhetki? Muutama näkökulma tähän suomalaisten asiakkaiden kannalta:

  • Todellisuudessa julkisen datan tarve raportoinnissa on pientä. Kuluttaja-asiakkaille kauppaa tekevät kaipaavat toki esimerkiksi vertailutietoja henkilörekistereistä. Hyödyllistä julkista dataa Suomessa on tarjolla yleisesti ottaen todella vähän. Hyödyllinen tieto – kuten väestö- ja autorekisterit ovat säännöllisesti hyödynnettyinä maksullisia. Julkisen datan käyttöä Microsoft kovasti omissa demoissaan korostaa, toisaalta tällähän ei ole mitään tekemistä sen kanssa onko BI-ratkaisusi pilvessä vai ei.
  • Suomessa käytettävistä PKT-sektorin pilvisovelluksista harmittavan harva tarjoaa dataa ulos muutoin kuin käyttöliittymästä. PowerBI jää ilman dataa jos käytät kotimaista pilvisovellusta hyvin todennäköisesti – eli jos ERP:isi on pilvessä, oli BI-ratkaisusi sitten joko pilvessä tai lokaali, olet raportointia kehitettäessä todennäköisesti ongelmissa.
  • Jotta saat dataa PowerBI-pilveen omasta tehtaan lattialla lepäävästä ERP:istäsi, täytyy asentaa Microsoftin Data Management Gateway. Eli avataan suora putki Microsoftille omasta järjestelmästäsi. Tietoturva tässä kohtaa saattaa olla huippuluokkaa – tai sitten ei.

Summa summarum. Alankohan olla jo vanha jäärä joka ei halua nähdä mitään uutta, kun kerran olen SQL:ää kerran oppinut kirjoittamaan? Ehkä en kuitenkaan – mutta PowerBI:n nykyversio ei aivan hirveästi säväytä, valitettavasti. Nimi PowerBI on itse asiassa hieman liioiteltu. Olisiko SimpleBI tällä hetkellä hieman lähempänä totuutta? Toisaalta on esimerkiksi hyvin outoa että PowerPivot:in serveriversio – eli Analysis Services Tabular Mode kuuluu vai SQL Server Enterprise-lisenssiin. Monipuolisempi ja toisaalta monimutkaisempi sekä skaalautuvampi perinteinen Analysis Services kuuluu sen sijaan Standard-lisenssiin. Miksi näin?

Riittääkö Excel käyttöliittymänä kääntämään yritysten BI-kelkkaa vielä lisää Microsoftin suuntaan? Aika näyttää. Toistaiseksi näyttää siltä että esimerkiksi kalliimpi QlikView sekä Tableau vakuuttavat päättäjiä enemmän kuin Microsoftin BI-uutuudet. Microsoftin uusista BI-tuotepaletista voisi todeta toistaiseksi vanhan viisauden “vanhassa vara parempi”.


16.05.2014 / Mika Laukkanen

Osa Elisa viihteen omistajista todennäköisesti jo arvelee tietävänsä mistä tässä kirjoituksessa on kyse. Prediktiivistä analytiikkaa sekin vaikka laskinta ei tarvita. Kokonaispointtina kuitenkin on asiakasanalytiikka ja maalaisjärjen käyttö.

Mennäänpä asiaan. Olen ollut Elisan henkilöasiakas pitkään, aina Radiolinjan ajoista saakka. Kolmisen vuotta sitten muutettiin uuteen kotiin ja hankittiin Elisa viihde – paketti. Se sisältää mm. netin, digiboxin ja maksukanavia sekä elokuvia. Hintaa on 39.90 eur/kk eli ei aivan ilmainen.

Alun käyttökokemus oli pettymys. Käyttöliittymä oli kankea ja hidas. Tekstitykset katoilivat välillä ja kaukosäädin ei toiminut kovinkaan kaukaa. Ärsyttävin ominaisuus oli kuitenkin digiboxin ’jäätyminen’ – eli totaalinen jumi, josta ei toivuta ilman buuttia. Nuorimmainen lapsi oppikin sen alle kouluiässä sekä napista että virtajohdosta. Vaimokin oppi vaikkei halunnut. Sanotaanko että kesken Leijonien pelin tehtävä buutti, joka kestää 2-4 minuuttia.. aiheuttaa värikästä kommentointia.

Mutta ei ongelmista sen enempää, niille on omistettu kokonainen palsta Elisan sivuilla. Nyt on siis yli kolme vuotta kulunut ja tilanne on jotakuinkin sama kuin alussa. Ehkä jotain pientä parannusta on voinut tulla, kun digiboxia on päivitetty ziljardi kertaa, mutta peruskokemus sen toiminnasta ei ole muuttunut miksikään.

Miksi Elisa ei tee asialle mitään? Eikö asiakasanalytiikka toimi?

Olen aika varma siitä, että olen ns. hyvä asiakas. Asiakashistoria on pitkä, paljon erilaisia palveluja tilattu ja kaikki maksettu ajallaan. Olettaisin että Elisalla olisi intressi jatkaa asiakassuhdetta. Ehkä juuri tästä syystä sieltä onkin soiteltu muutaman kerran. Kysytty palautetta Elisa viihteen toimivuudesta ja tyytyväisyydestäni ko. palveluun.

Noissa puheluissa olen kertonut, että mistä kiikastaa ja mitä voi kehittää. Ilahduttavaa sinällään, mutta linjan toisessa päässä oleva soittajakin on sitä mieltä, että ’kyllä sen pitäisi toimia’. Ja sitten perinteinen ohje, että buuttaa tai vie digiboxi Elisan liikkeeseen. Jälkimmäistä ohjetta en ole noudattanut, koska tiedän digiboxin olevan ihan kunnossa. Siinä on vain semmoisia ei toivottuja ominaisuuksia.

Mielipidettä on siis kysytty, mutta mitään toimenpidettä ei niiden perusteella ole tehty. Sen sijaan tulee aina uusia soittoja, joissa yritetään myydä jotain uutta, esim. tabletteja. Tilanteessa jossa keskeisin ongelma – virtahepo olohuoneessa – on korjaamatta, en takuuvarmasti osta mitään lisää.

Asiakasanalyytiikan osaajana ymmärrän Elisan haasteen. Kaltaiseni asiakas ei satu poistumamallien kärkeen, mutta vaikuttaa soveltuvalta kohteelta myydä jotain lisää.

Tässä siis oletan, että siellä tehdään jotain noin sofistukoitunutta analyysia (asiakaspoistuma, ristiinmyynti), mutta en tiedä varmasti. Voi myös olla, että antamani palaute ei koskaan ole päätynyt paikkaan, josta voisi asiakaskohtaisesti arvioida tyytyväisyyttä. Toisaalta pelkällä maalaisjärjellä pärjäisi pitkälle. Mietitäänpä mitä tietoja asiakassuhteemme laadusta on olemassa:

  • Taustatiedot
  • Ostohistorian
  • Antamani palautteen
  • Myymänsä digiboxin vikoineen
  • Yli kolmen vuoden kärvistelyn digiboxin kanssa

Oletetaan että olen niin hyvä asiakas, että minut halutaan pitää jatkossakin tyytyväisenä. Silloin olisi paikallaan vaikka seuraava puhelu.

”Täällä on Mikko Elisalta hei, olette olleet erinomainen asiakkaamme jo pitkän aikaa. Tiedämme että käyttämänne digiboxin kanssa on asiakkailla ollut ongelmia. Haluaisimme vaihtaa sen maksutta uuteen ja parempaan versioon. Voitte käydä hakemassa uuden digiboxin läheisestä postista ensi maanantaina ja asentaa sen itse tai vaihtoehtoisesti asentajamme tulee tekemään sovittuna päivänä. Kumpi teille sopisi paremmin? – vastaus – ”Hieno juttu, entä onko taloudessanne tarvetta tabletille..?”

Tuolla tavalla kihlat uusittaisiin ja myytäisiin vähän päälle. Mutta oikeasti tapahtuu? Luen uutisista, että uudet ja toimivat digiboxit menevät UUSILLE asiakkaille. Ei tarvita ennustemalleja vaan hieman psykologiaa sen miettimiseen, että millaisia ajatuksia tämä herättää vanhoissa asiakkaissa.

Ilmeisesti Elisalla luotetaan siihen, että kun muuta kaapelia ei talouteen saa, niin heiltä on pakko ostaa. Tässäpä jää kuitenkin huomaamatta, että kilpailijan 4G on jo ihan nurkilla.

Ainoastaan ihmevenyminen voisi pelastaa enää tämän asiakassuhteen. Kolme vuotta on pitkä aika korjata ongelmat. Ja jos niitä ei voi korjata (liian kallista), niin jonkinlainen huomionosoitus, hyvitys tai lisäpalvelu olisi paikallaan.

Pitäkää asiakkaistanne huolta ja käyttäkää tervettä järkeä analytiikan lisäksi.

Päivitys: Elisalta oltiin yhteydessä tästä asiasta. Siis noin vuorokausi kirjoituksen jälkeen eli viidakkorummut toimivat. Yhteydenotto oli positiivinen kokemus ja nyt kokeillaan korjata tilannetta muutenkin kuin buuttailemalla. Mukavaa että tähän asiaan voi löytyä ratkaisukin.


9.05.2014 / Statisticko

Kirjoitus julkaistu myös Riston omassa blogissa Statistition.com 9.5.2014.

Past Vs Future Dice Today Tomrrow Comparison Betting GambleTilastotieteeseen perustuva analytiikka on jollain tapaa säännönmukaisuuksien ja sattuman erottelua toisistaan. Vastasyntyneen lapsen isää saattaa kiinnostaa, minkä tietojen avulla voidaan laskea lapselle odotettu pituus aikuisiässä (ohjatakseen ajoissa oikean urheilulajin pariin) ja millä todennäköisyydellä pituusennuste menee täysin pieleen. Pokerinpelaajaa saattaa kiinnostaa oliko turnauksen voitto pääosin vain tuurin ansiota vai oliko hän oikeasti muita parempi pelaaja.

Sattuman määrittelyä noppaleikein

Stokastiikka tarjoaa omat matemaattiset perusteet sattumalle, mutta mietitään mitä käytännössä sattuma tarkoittaa. Leikitään, että olemme heittämässä noppaa ja tavoitteenamme on saada heitettyä numero 6. Mietitään tavoitteen onnistumista heitettäessä neljältä eri korkeudelta.

Heitto Heittokorkeus Heittotyyli Todennäköisyys kuutoselle
1. 1 cm Täysin hallittu pudotus. Sattuma ei ehdi vaikuttamaan. 100%
2. 2 cm Halittu pudotus, jonka ilmavirta joskus kääntää väärään numeroon 75% (arvio)
3. 5 cm Suljetaan 2 numeroa pois heittämällä niin, että noppa pyörii vain yhteen suuntaan 25% (=1/4)
4. 100 cm Täysin sattumanvarainen 16.7% (=1/6)

Jossain välillä 5 cm – 100 cm olemme ylittäneet rajan, jonka jälkeen emme enää pysty heittotaidoilla vaikuttamaan kutosen ilmenemiseen. Ilmanvastuksen ja painovoiman vaikutus on sellainen, jota emme osaa hallita/laskelmoida, joten meidän näkökulmasta sattuma määrää täysin lopputuloksen. Todennäköisyysjakaumat määrittävät kuitenkin raamit, missä sattuma operoi. Tässä tapauksessa todennäköisyysjakauma sanoo, että kutonen tulee kerran kuudesta, eli todennäköisyys on 16.7%.

Näin saatiin hahmoteltua sattumalle (= tuurin/säkän vaikutus) käytännönläheinen määritelmä: Sattuma on informaatiota, jota ei tunneta. Kun noppa on pysähtynyt, tiedämme tuloksen eikä tulokseen ole enää sattumalla vaikutusta. Nopan ollessa ilmassa osa lopputuloksen informaatiosta on vielä tuntematonta. Sen määrä riippuu siitä, miltä korkeudelta kutosta yritetttiin tähdätä.

Sattuman tyypit

Tässä vaiheessa jakaisin sattuman vielä kahteen luokkaan.

B-luokan sattuma
Sattumaa, joka on jonkinlaisella tietotaidolla supistettaavissa. Esim. kohdan 2. nopanheitossa joku taitava heittämistä harjoitellut taikuri saattaisi saavuttaa kutosen todennäköisyyden 98%, vaikka meillä tavallisilla viskelijöillä se oli 75%.

A-luokan sattuma
Sattuma, josta ei millään päästä eroon vaikka käytettävissä olisi kaikki tämän hetken tietotaito ja teknologiat. Esim. noustaan Puijon torniin heittämään noppaa maahan, niin ei varmasti maailmasta löydy sellaista taikuria, joka pystyisi nostamaan kutosen todennäköisyyttä yli 16.7%:n. (Noppaan ei saa tehdä fyysisiä muutoksia.) Näin ollen kaikki heittoon liittyvä sattuma on A-luokan sattumaa.

Ennusteiden subjektiivisuusFrosch in Hand

Nyt olemme ehkä jo havainneetkin, että sattuma voi olla jossain määrin subjektiivinen (vaihtelee eri henkilöiden välillä) käsite. Havainnollistetaan sitä vielä seuraavalla esimerkillä:

Kolme henkilöä yrittää ennustaa (omilla tiedoilla, ilman netin tai TV:n apua), mikä on lämpötila Helsingissä seuraavana päivänä klo 12.

1. Eetu Extremeurheilija

Eetu on ollut onnettomuuden jäljiltä viimeiset puoli vuotta koomassa. Hän on juuri herännyt ikkunattomassa sairaalasssa. Eetulla onneksi aivot toimivat normaalisti, mutta hänellä ei ole minkäänlaista ajantajua edes vuodenajasta. Eetun tekee näillä tiedoilla parhaan mahdollisen arvauksen ja veikkaa edellisten vuosien arvioitua keskilämpötilaa +7 astetta. Eetu tosin tiedostaa, että arvauksessa on paljon epävarmuutta ja sattumalla on iso vaikutus siihen, kuinka lähelle ennuste osuu.

2. Pera Perustietäjä

Peralla ei ole käytössä analyysimenetelmiä, joista voisi olla hyötyä tarkkojen ennusteiden tekemiseen. Hän kuitenkin järkeilee, että peräkkäiset päivät ovat yleensä jossain määrin samankaltaisia. Omien tietojensa pohjalta hänen paras arvaus onkin tänään päivällä lämpömittarissa paistanut lukema +20.

3. Mauno Mallintaja

Mauno on maailman parhaimmistoon kuuluva metereologi. Hänellä on tiedossa ilmakehän muutoksien systematiikka ja hän osaa hyödyntää monimutkaista matematiikkaa sisältäviä malleja lämpötilojen ennustamiseen. Hän vastaa ennusteeseensa perustuen +15 astetta ja osaa kertoa myös että 95% varmuudella lämpötila on välillä +12 ja +18 astetta.

Katsotaan sitten todennäköisyysjakaumien avulla, miltä ilmiö nimeltä “huomisen lämpötila” näyttää itse kunkin näkökulmasta. Näissä kuvioissa jakauman leveys kuvaa arvauksen liittyvää sattuman määrää ja toisaalta kuvion korkeus ennusteen hvyyyttä kyseisessä kohdassa.

 

Rplot_ennustajatMaunon ennusteeseen liittyy pelkästää A-tyypin sattumaa, koska hänellä on käytössä kaikki tämän hetken tietotaito ja parhaat analyysimenetelmät. (Tilanne voi olla toinen esim. viiden vuoden päästä teknologian kehittyessä). Peralla ja Eetulla ennusteeseen liittyy A-luokan sattuman lisäksi B-luokan sattumaa. Osan Eetun B-luokan sattumasta Pera onnistui mallintamaan hyödyntämällä tietoa tämän päivän lämpötilasta. Peran B-luokan sattuman taas Mauno mallinsi pois hyödyntämällä tietoa ilmavirtojen liikehtimisestä. (Jäljelle jääneen sattuman määrä näkyy punaisen epävarmuusjakauman leveytenä.)

Seuraavana päivänä ennustuskisa ratkesi ja tulos oli 17 astetta. Lähimmäksi osui Mauno, mikä oli odotettavissakin. Tosin Perankin ennuste heitti vain 3 astetta. Mikäli muut eivät tietäisi Maunon metereologi-taustasta, saattaisi hän helposti saada jälkipeleissä “Hannu Hanhi” -lisänimen.

Statistickon steesit:

  1. Sattuma on tuntematonta informaatiota
  2. Sattuma voi olla osin subjektiivista
  3. A-luokan sattumaa ei voida poistaa millään tämän hetken tietotaidolla tai teknologialla. Teknologian ja tieteen kehitys voi kuitenkin ajan kanssa vähentää A-luokan sattumaa.
  4. B-luokan sattuma johtuu saatavilla olevasta informaatiosta, mitä ei olla hyödynnetty
  5. Tilastotieteen analyysimenelmät pyrkivät mallintamaan ilmiöiden B-luokan sattumaa ja löytämään todennäköisyysjakauman jäljelle jäävälle puhtaalle, ideaalitilanteessa A-luokan, sattumalle. Lopputuloksena saadaan yleensä “mutu”-arvauksia huomattavasti parempia ennusteita ja arvioita niihin liittyvälle epävarmuudelle.
  6. Arkikielessä sattuman sijaan puhutaan hyvästä/huonosta tuurista

6.05.2014 / Jani Liimatta

Joku aika sitten tuli kirjoitettua tarina maailman parhaasta KPI-mittaristosta. Hieman asiaa liipaten tuli taas kerran kahvitauolla vertailtua porukalla hieman QlikView:n ja Microsoftin BI-ominaisuuksia.

Yksi QlikView:n näyttävimmistä ja käytetyimmistä ominaisuuksista on erilaisten yksittäisten mittariarvojen nosto raporteille. Se onkin nopeaa ja helppoa, jos tarvittava data on muistissa QlikView:n käytössä, vaikka tämän demon tyylisesti:

Qlik Nosto

SharePointissa vastaavan toiminnallisuuden luonti tähän verrattuna on hankalahkoa – lähtötilanteesta toki riippuen. Perinteisiä vaihtoehtoja SharePointissa/Microsoft-maailmassa tähän on:

  • PerformancePoint Server (vaatii SharePoint Enterprise-lisenssin – ja käytettävyys on mitä on)
  • SSRS-raportti – vaatii SharePointissa report viewer:in ja sen integroitavuus muuhun SharePoint:iin ole kovinkaan jouhevaa. Yksittäisellä SSRS-raportilla vastaavan toteutuksen saa toki tehtyä ulkonäöltäänkin täsmälleen QlikView:n näköisesti mutta SharePoint-työtilaan  ei Report Viewer:iä saa kovin nätisti upotettua. Mittaristoksi sopivia komponentteja SSRS:ssä on toki vaikka muille jakaa.
  • Excel Services – on aika kömpelö kun esim. MDX:ää ei voi kirjoittaa vapaasti. Jouduttaisiin tukeutumaan vaikkapa SSAS-kuution KPI-määrittelyihin ja tekemään todennäköisesti useampi Pivot-taulu Excel Sheetille jotta haluttu toiminnallisuus saavutettaisiin. Hieman kömpelöä.
  • Uudenkarhea PowerView-raportointi on tähänkin käyttötarkoitukseen kelvoton. Tähän aihealueeseen palaillaan lähitulevaisuudessa tässä blogissa.

Eräissä projekteissa on tullut käytettyä SharePoint-listoja ETL:ssä sekä sekä datalähteenä että datan esittämisessä käyttäjille. SharePoint-listat ovatkin itse asiassa yksi suht’ käyttökelpoinen tapa nostaa mittareita näkyviin SharePoint:issa. Ainakin se on hyvin yksinkertainen, ei vaadi SharePoint-asennuksia tai konffauksia, et tarvitse muuta kuin SQL Serverin sekä SharePointin.  Tapahtuu esimerkiksi seuraavasti:

  • Kannattaa käyttää SQL Server Integration Service:ssä jotain valmista SharePoint-palikkaa, esimerkiksi  http://pragmaticworks.com/Products/Task-Factory.aspx. Muitakin vastaavia komponentteja on markkinoilla läjäpäin. Jopa CodePlex:istä löytyy yksi versio https://sqlsrvintegrationsrv.codeplex.com/releases/view/17652
  • Tällä valmiilla palikalla pystytään suoraan kirjoittamaan ETL:stä dataa SharePoint-listoille – tai lukemaan dataa SharePoint-listoilta.
  • Luo SharePoint:iin uusi lista jota käytät datan esittämiseen.
  • Päättele SSIS:ssä KPI-mittarin tila. SharePoint 2013:sta on jostain syystä poistettu KPI-tietotyyppi listoista. Siksi KPI:n statustieto joudutaan esittämään linkkinä oikeaan kuvaan.
  • Tee listalle siis linkki kuvaan – jolla esitetään mittarin status. Ao. “Kate, Turku”-listassa on siis ETL:ssä kirjoitettu SharPoint:iin
    • Organisaatioyksikkö (SharePoint-työtilassa filtteröidään automaattisesti oikean organisaatioyksikön mittarit näkyviin)
    • Mittarin nimi
    • Mittarin arvo
    • Statuksena linkki kuvaan, onnistunut vai epäonnistunut
    • Linkki lisäraporttiin josta käyttäjä näkee tarvittaessa tarkemmin mistä mittari koostuu
  • Listan sisältöä voidaan tietysti filtteröidä työtilakohtaisesti vaikka organisaation mukaan.

SharePointKPIList

Pykälää hienompaa toiminnallisuutta voidaan tehdä vaikka halvoilla kaupallisilla Web Parteilla – jos ei ole intoa tai taitoa koodata itse.

Seuraavassa esimerkissä on käytetty vastaavaa tekniikkaa kuin yläpuolella. Jokaisella mittarilla on oma listansa. Esityskerroksessa on käytetty 150 USD hintaista Amrein Engineering:in komponenttia http://www.amrein.com/apps/page.asp?Q=5843

Tällä komponentilla saadaan hieman lisää näyttävyyttä perus-SharePoint-listaan verrattuna. Ulkonäkökin on vähän samaan suuntaan kuin mitä QlikView:llä saadaan aikaiseksi.

SharePointKPI

 

Myös porautuminen detaljitietoihin on mahdollista pelkillä SharePoint-listoilla. Myyntikatetta klikattaessa aukeaa Myyntikate-mittarin oma SharePoint-lista, josta näkyvät myyntikatteet paikkakunnittain:

SharePointKPI Details

Eli: käyttämällä SharePoint-listoja saadaan helposti

  • Hyvää visualisointia SharePoint:iin muun sisällön joukkoon. Yrityksen tärkeimmät mittarit esim. Intranetin tai osaston omien sivuejen etusivulla ovat hyvä juttu.
  • Toteutettua käyttökelpoisen mittariston parhaimmillaan hyvin nopeasti. Itselläni meni tämän demon tekemiseen työaikaa kaikkine asennuksineen ja ETL:ineen reilu tunti(!)
  • Tehtyä QlikView-tyyppisiä nostoja tarvitsemistasi luvuista – jotka muilla Microsoft-välineillä ovat tällä hetkellä kankeita toteuttaa.
  • Lisättyä toiminnallisuutta olemassaolevaan SharePoint-asennukseen hyvin pienillä kustannuksilla
  • Tekijälle hyvä mieli, tämä on helppoa ja hauskaa askartelua, lopputulos on ihan näyttävä sekä nopeasti viety tuotantoon.

Huono puoli tässä on se, ettei toteutus ole loppukäyttäjän tehtävissä – vaan vaatii ETL/SSIS-tekijän apua.


5.05.2014 / Mika Tanner

On planet IT, SMAC is the biggest buzz of today. Social, Mobile, Analytics & Cloud – each one of these four megatrends have omni-meanings and bear various interpretations. For me, ‘Social’ is the most ambiguous of the magnificent four. I also admit, I am probably one of the last dinosaurs who have yet to fully embrace Social and I haven’t surrendered myself to full transparency. I confess to being an agnostic-by-design and therefore somewhat of a skeptic.. But I also understand that Social in the SMAC context is not really about me not being Social-savvy.

I’ve convinced myself to accept the undeniable potential of Social as a superpower in shaping mindsets and its capability to ignite global scale social epidemic. I can imagine how web-native Social can be the cause of “tipping points”, although Malcolm Gladwell had no reference of today’s social scene when writing his book carrying this title. Social can indeed tip global demand patterns, conceive mega-trends, change attitudes and impact values in unprecedented ways.

I have no evidence that my own blogs, my tweets, semi-active life on LinkedIn, occasional scoops on Whatsapp or any other form of web-social presence would have created any Social tremors to be registered on any Social seismograph. From a business standpoint I doubt these have generated any incremental cash-flow, new customers, new sales opportunities or any other added value to the business I represent. I can also be wrong – I just lack the optics to see what I have already achieved with Social.

Am I just resisting change or just blindly denying the power of Social – no! I just haven’t unlocked the full potential of Social and my ignorance (if any) has been subconscious. But I don’t have a good alibi either for not having embraced Social to the fullest. My bad.

Ville Tolvanen (Social-officially a recent friend of mine by definition of Facebook) released an excellent mind-spill which is unfortunately only in Finnish. His thesis is that open networked exchange (apparently even within the tight confines of the Finnish-speaking world) accelerates value-generation. Today’s most successful (or popular?) business evangelists, missionaries and thought-leaders salute openness as the new normal. Ville’s insight is that Social’s openness and transparency is The New Oil that lubricates company’s transmission enabling success. This Oil is just as indispensable as is the fossil-fuel of yesteryear. Thumbs up.

Businesses’ modern user-interface to markets, consumers, trends and behavior agents is Social. Today’s context of Social is much broader than mere information exchange or Facebook – when completely unchained it removes all thresholds of creativity, it empowers networks and individuals to openly cluster together. For as long as value increases. Social is fool-proof. There is no transfer cost to move away and the supply of Social is infinite.

There is an estimated 200+ million blogs worldwide. Many of these have transformed into super-hubs where likeminded people flock to contribute, learn, acknowledge, approve, debate and argue. Although this environment is virtual, it is very real. Businesses are given birth to, innovations are conceived, added-value is generated and good becomes better. If not, flocks migrate elsewhere.

So even if Social is somewhat ambiguous (to me), it is undeniably a super-power not to under estimate. Social’s openness and transparency is perhaps The New Oil. Perhaps it is time for me to start lubricating my business with Social-Oil.


5.05.2014 / Mathias Hjelt

My colleague Janne Vihervuori recently blogged about cloud integrations and how a good team performs like a jazz combo.

Jazz may not be the most street creddy thing out there, but after digesting a mind-expanding Pat Metheny gig at the Finlandia Hall last Monday, I couldn’t resist stretching that analogy a bit.

Assume musicians are like vendors, consultants and techies. Assume the music they produce are like solutions running in your landscape. Assume that fulfillment of business value is analogous to the audience’s expectations for fulfilling cultural experiences. What does that give us?

Improvisation on a theme: walking the fine line between standards and custom compositions

You have a business need to fullfil, and an audience to please. What do you do?

You may go the risk-free mainstream way: deploy a shrink-wrapped application or SaaS service and put on your Top 100 hit off Spotify. It’s rather unlikely that you’d happen to solve the specific business need or enable competitive advantage in doing so. And, the audience will drowse off with a yawn, because they’ve heard that same one-format-fits-all music a gazillion times.

Alternatively, you may put on your consultant hat, produce/procure a complex custom application which does the job. It’s like writing a dedicated, intricate composition for a one-off performance, careful not to copy any notes (plagiarism is the antithesis of competitive advantage, right?) Both are inefficient and risky to produce – and the business/audience will still have a hard time digesting the outcome, since it’s all green-field out-of-the-blue, instead of being based on well known components.

Or – you could master the art of improvisation, doing variations on a theme. Most likely, the business need you have to solve is not unique – lot’s of businesses have solved similar ones before. Pick the best suited building blocks from your toolbox, and start improvising around them, to come up with a result which is tailored for perfect fit, competitively unique, fresh to the ear/eye/mind. Risk and effort is hugely reduced; acceptance factor and success rate booming.

Good orchestration is key

You might think that great jazz happens magically “all by itself” if you hire all the best virtuosos and put them on stage. And you might think that great solution architecture happens all by itself if you procure all the best-of-breed cloud applications/vendors out there and smack them into your enterprise architecture. Chances are you will survive (despite an excess of bass solos), but you will definitely get better music or business value with the help of good orchestration – sticking to a theme, having clear leadership and a vision of what to execute, when, where and by whom.

Lean communication

During a jazz gig, sudden response from the audience may tease the band leader into an unplanned but completely meaningful change of music. A few subtle hints during 3/4 of a beat, and the whole band knows exactly what to do. The band leader doesn’t produce a 100 page Change Request blueprint and send it over to the event manager for approval – the moment would be long gone by the time it was processed. Work tightly with your partners, vendors, systems to ensure you speak the same language, and build a system of lean, trust-based communication.

There’s no excuse for sloppy technique

You might think that good songwriting, blazing stage charisma, great PowerPoints and design documents will have you covered, even if your implementation is a mess. You may even think; in the overall complexity, no one will tell the difference if I cut some corners and make up for it with other awesomeness of my “art”. However, extraordinary technique is what separates true masters from mediocre run-of-the-mill wannabes. Where Pat Metheny is adjusting timing on millisecond level in the studio and via fingertips on stage, you should be overseeing quality with the same attention to detail.

Diversity is your ticket to returning audiences

No one returns to see the one-trick pony; but audiences do return to witness Metheny cover a stunning range of genres and sonic landscapes in his shows. Likewise, an architect or vendor tightly focused on one specific hardcore genre of skills will run the risk of quickly falling out of fashion. You don’t need to be a jack of all trades, but a good literacy in multiple topics will keep you relevant.

Bass solos don’t make sense

Bass in music is like basis in SAP – or core IT operations if you will. It’s the foundation that everything builds on, it’s what keeps the wheels turning. There are extremely skilled bass players out there, and music wouldn’t rock without them. Likewise, there are extremely skilled basis consultants and IT departments, and no one disputes their importance. I admire both leagues. But never, ever, let them run the whole show!

A bass solo is like an IT department flexing it muscles and showing off a myriad of technically impressive things, which, however, simply make no sense. Clap politely if you must, and move on..

Encore: Innovate or fade away

The key to unlocking business value, extraordinary auditory sensations and staying relevant to your stakeholders instead of turning into a dinosaur, is constantly reinventing yourself. Many great jazz artists like Metheny have fearlessly challenged norms, updated their tonal and harmonic language, and embraced the latest in technology to stay relevant and fresh over decades. SAP and we are doing the same – and so should you.

Bilot Labs believes in well-orchestrated, lean adoption of diverse killer applications for efficient realization of business value. We also encourage blazing virtuosity (even among bass players and IT depts), tech wizardry, backstage parties and constant reinvention – but never at the cost of the larger goal, which needs to be driven by the audience.

The stage is yours!


2.05.2014 / Ville Niemijärvi
Jallukermavaahdolla
Jallumainos junassa

Vapun alla junassa. Ulkona kesäiset 20 astetta lämmintä, ravintolavaunussa lapsiperhe pillimehuineen ja muutama valkokaulusorja särpii kahvia ja naputtelee läppäriään.

Tälle kohderyhmälle ja tässä ajassa VR mainostaa ravintolavaunun seinällä jallua kermavaahdolla pakkasen puremiin.

En tiedä paremmin mutta vaikuttaisi että aika, paikka, tuote ja kohderyhmä meni nyt väärin. Ehkä jos juna kulkisi Levi-Tahko –väliä, kyydissä haalariasuista tulevaisuuden toivoa ja olisi helmikuun paukkupakkaset niin mainoksessa olisi jotain järkeä.

Mutta Tampere-Helsinki välillä aamujunassa 99% asiakkaista on työmatkalla. Ei siis paras kohderyhmä jallulle. Ehkä VR näkee, että pari terävää tekisi kavereille hyvää. Eivät puristaisi mailasta niin paljon.

Kun on luojan suoma etulyöntiasema markkinoilla, niin ei ole kait niin väliä miten mainostaa.

Mutta meille muille kuolevaisille on tärkeää laittaa roposet oikealle hevoselle. Tiukkojen aikojen saavuttua mainontaan ja markkinointiin käytettyjä rahoja on tietenkin leikattu. Vähällä pitäisi saada enemmän ja tällöin ei ole oikein varaa harhalaukauksiin eikä skumppasesonkina voi mainostaa jallua, vaikka se kuinka hyvää olisikin.

Miten tietää siis pureeko mainos vai karkoittaako se viimeisetkin asiakkaat? Miten erottaa perusmyynnistä mainonnan vaikutuksen? Ja miten ihmeessä kohdistaa mainonta oikealle kohderyhmälle ja pitää näin mainonnan konversio mahdollisimman suurena?

Näihin ja vähän muihinkin kysymyksiin vastaus tuota pikaa seuraavissa postauksissa. Käytännön esimerkkien kera.

Sillä välin… Kuplivaa vappua!