24.02.2016 / Mika Laukkanen

Kuten kaikki blogimme lukijat tietävät, niin nykään on kaikenlaista härpäkettä tehdä raportteja. Pian niitä varmaan saadaan hologrammeina, joita voi tökkiä ilmassa.

Raportteihin liittyen eräs jättipankki julkaisi artikkelin “JPMorgan’s complete guide to everything going on in global markets right now”, joka sisältää todella paljon graafista raportointia.

Siinä on varmasti dollareita palanut, kun käytettävyyttä, värejä ja ulkoasua mietitty. Tsekkaa ja tutustu raporttiin seuraavan linkin kautta..  

Linkki raporttiin.

Itse kiinnitin huomiota kolmeen asiaan. Ensimmäinen asia on hillityt värit, jotka tekevät luotettavaa mielikuvaa sisällöstä. Toinen asia on hyvin yksinkertaisten graafien käyttö. Ei kikkailua. Kolmas asia on, että raportteja on helppo lukea. Jopa maallikko ymmärtää mitä osassa niistä kerrotaan.

Parhaat raportit syntyvätkin yksinkertaisista elementeistä, joita on helppo ymmärtää. Paraskaan ohjelmisto ei auta jos ei ole “silmää” kauneudelle raportoinnissa.


21.02.2016 / Kristiina Sarén

Lupaan aina asiakkaalle, että meiltä on lupa odottaa enemmän. We Stand for More on iskulauseemme ja sisäinen lupauksemme, joka merkitsee sitoutumista, heittäytymistä ja lisäarvoa.

Normisuoritus asiakkaan palvelemisessa ei enää riitä, asiakkaiden kanssa työskentelevien tulee olla entistä enemmän asiakkaan partneri, osata eläytyä ja sitoutua onnistumiseen.

Kuten Kari Korkeakoski herättelee Asiakaskokemuksen unohdettu ainesosa -kirjoituksessaan: ”Empatia on asiakaskokemuksen unohdettu ainesosa, jonka merkitys korostuu asiakkaiden kanssa käytävässä vuoropuhelussa.” Puolipilvisessä IT maailmassa partnerin rooli ja asiakkaan odotukset muuttuvat. Partnerin pitää olla entistä monipuolisempi osaajaa ja joskus jääräpäinenkin neuvonantaja. Toimitustavoissa partnerin pitää voida osoittaa oikeaa toimitustapaa, joka huomioi asiakaskohtaiset tarpeet, iteratiivisen ja ketterän toimitustavan ja uuden teknologian maturiteetin. Partnerin pitää osata sparrata asiakkaan prioriteettejä ja neuvoa turvallisin ja samalla nopein ja kustannustehokkain reitti maaliin.

Projektit ovat luonnollisesti hektisempiä ja tällöin joustavuus, asiantuntijuus ja kokemus tulevat arvoon. Juurikin näissä projekteissa asiakkaan odotusten ymmärtäminen, niiden nopea konkretisoiminen ja tehokas kommunikointi ovat kriittisen tärkeäitä. Parhaaseen tulokseen päästään, kun töitä tehdään aidosti yhdessä ja jopa samoissa tiloissa.

Asiakastyytyväisyystulosten perusteella olemme asiantuntijuudessa kärkikaartia, mutta se ei mielestämme riitä – se on ammattimme normitaso. Kutsuimme asiakkaitamme kertomaan meille avoimesti, ilman sarvia ja hampaita, koska halusimme oppia, miten voimme edelleen parantaa palvelujamme niin, että tuotamme kertakaikkiaan ylivertaista asiakaskokemusta. Tämän selvityksen tuloksena syntyi pelikirja, joka kiteyttää joskus hyvinkin yksinkertaiset toimintatavat, joiden avulla varmistamme poikkeuksellisen hyvän yhteistyön asiakkaidemme kanssa.

Toivotammekin asiakkaillemme hyvää, ylivertaisten asiakaskokemusten vuotta. Mittaamme palautetta neljännesvuosittain, opimme ja kehitymme edelleen.

Milloin sinä koit viimeksi ylivertaisen asiakaskokemuksen?


19.02.2016 / Kristiina Burtsoff

Olemme puhuneet Bilotilla viime vuoden elokuusta lähtien kiihtyvällä tahdilla itseohjautuvuudesta ja ylivertaisesta asiakaskokemuksesta. Organisaatiomme järjestäytyi uudelleen itseohjautuvien tiimien ympärille vuodenvaihteessa ja olemme eläneet nyt tässä uudessa maailmassa puolitoista kuukautta. Ensimmäiset kokemukset ovat olleet melko neutraaleja; pulse- ja käytäväkyselymme eivät ole tuottaneet suuria tunteenpurkauksia suuntaan tai toiseen. Monet näkevät mallin suositeltavana muillekin organisaatioille, puolet porukasta vielä odottaa tulevaisuutta muodostaakseen lopullisen mielipiteensä. Mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä parani jo ensimmäisessä mittauksessa ja odotamme sen paranevan jatkossa edelleen.Muutosta eteenpäin vietäessä kannattaa muistaa, että se on monivaiheinen psyykkinen prosessi. Sekä vanhasta luopuminen että uuden vastaanottaminen vievät voimavaroja. Vaiheet tapahtuvat osin samanaikaisesti, osin ne seuraavat toisiaan. Vanhasta uuteen ei voi vain hypätä ja muutosta pitää jaksaa johtaa kuukausia ellei vuosia h-hetken jälkeen.Muutos lähtee liikkeelle epäselvyydestä. Mitä tällä oikein ajetaan takaa? Miten tämä voi toimia? Miten asiakkaat reagoivat? Mitä seuraavaksi tapahtuu? Joudumme miettimään omaa tekemistämme uusiksi, kun vanhoista rooleista ja tehtävistä luovutaan tai niitä muokataan uudennäköisiksi. Emme ehkä ole valmiita luopumaan tehtävistämme ja pelkäämme, että emme onnistu uudessa roolissamme. Mielikuvamme saattavat olla tässä vaiheessa hyvin mustavalkoisia ja ajattelumme negatiivissävytteistä. Takertuminen vanhaan on turvallisempaa kuin heittäytyminen. Heittäytyminen ei myöskään ole viisasta, jos ei ole mitään mille laskeutua. Muutokseen osallistumien helpottaa luopumisvaiheessa. Mikäli muutos tuntuu henkilökohtaiselta katastrofilta, tehokkain taktiikka nopeuttaa omaa psyykkistä työtään on osallistua muutokseen aktiivisesti.Kun surutyö on tehty ja luopumisen tuska koettu, muutoksen perustelut alkavat tuntua järkeviltä ja uteliaisuus alkaa vaivihkaa herätä. Luomme mielikuvia tulevaisuudesta ja kuinka tulemme toimimaan siinä. Oma rooli alkaa kiinnostaa ja alamme ehkä motivoitua. Välillä edelleen paljastuu näkökulmia, jotka puhuvat muutosta vastaan, mutta olemme voittopuolisesti hyväksyneet tilanteen ja valmiita muuttamaan omaa rooliamme. Henkilökohtainen tuki on tärkeää, ja sitä pitää olla tarjolla niille, joille sopeutuminen tuottaa eniten vaikeuksia. Tässä voi auttaa puhdasoppinen coaching tai mentorointi muutosta paremmin ymmärtävän henkilön avulla. Sopeutumisvaiheen lopuksi teemme henkilökohtaisen päätöksen sitoutumisesta uuteen tilanteeseen tai irtautumisesta siitä.Henkilöstötiimi ja esimiehet, jos organisaatiossa sellaisia on, voivat auttaa työntekijöitä muutokseen liittyvässä psyykkisessä prosessissa. Mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä on yksi vahvimpia motivaatiotekijöitä. Jos muutos on täysin ulkoa saneltu eikä rooleista, prosesseista ja toimintatavoista voida keskustella millään tasolla, muutos ei tule onnistumaan vaikka perustelut sille olisivat kuinka hyvät. Oman työn muotoilu on muutoinkin suositeltavaa jokaiselle organisaatioissa, joissa luotetaan henkilöstön kykyyn johtaa itseään ja omaa työtään. Itseohjautuvaan tiimimalliin sisältyy tämä luottamus. Me aiomme jatkaa Bilotilla organisaatiomme ketteryyden kehittämistä kuunnellen ihmistemme ideoita, näkemyksiä ja niitä huoliakin. Hyvää lopputulosta tavoitellaan mutta matkallakin on syytä olla mukavaa.


18.02.2016 / Jani Puroranta

Ihan totta, digitalisaatio voi romuttaa liiketoimintasi! Mutta ei siksi, että kilpailijat ehtivät ensin digiapajille. Digitalisaation kun voi sössiä pahemman kerran ihan itsekin.Muistellaanpa kuvitteellista B2B tukkukauppaa nimeltään VaraOsanen, joka oli rakentanut 30 vuodessa menestyksekkään monikansallisen myyntiverkoston härpäkkeiden varaosamyyntiin teollisuusyrityksille. VaraOsasen johto päätti laajentaa asiakaskuntaa uuden verkkokaupan avulla. Business caseen kuului myös myynnin kulujen karsiminen niin asiakaspalvelussa kuin kenttämyynnissäkin. Digitaalinen myyntimies kun hoitaa homman 24/7 globaalisti ja automaagisesti!Vaiherikkaan verkkokauppatoimituksen jälkeen pystyssä olikin uudenkarhea itsepalvelukanava. Päheän ilmiasun suunnitteli kuuluisa digital design agency ja palvelukokemustakin muotoiltiin. Tuotenostotkin automatisoitiin mm. Amazonista tutulla tuotesuosituskoneistolla.Jossain kuitenkin yskii. Asiakkaat eivät tunnu ottavan nettikauppaa omakseen. Jotkut valittavat, että omat sopimustuotteet eivät löydy helposti ja verkkokaupan tyrkyttämät automaattiset tuotesuositukset menevät usein aivan metsään. Ja liian usein vasta kassalla selviää, että toimitus ei onnistukaan haluttuun aikaan ja paikkaan vaikka varastosaldoa näyttäisi olevan.Ja mikä kaikkein pahinta VaraOsasen kannattavuusluvut ovat romahtaneet. Asiakkaat tilaavat netissä vain kapeaa sopimustuotevalikoimaa: huonokatteista tavaraa menee kyllä kuin liukuhihnalta, mutta hyväkatteiset tuotteet jäävät hyllyille! Ostavatko asiakkaat ne ehkä muualta? Kukaan ei tiedä, koska avainhenkilöt kenttämyynnistä pestautuivat kilpailijalle. Asiakaspalvelun säästöt taas hukkaantuivat kohonneisiin logistiikan kustannuksiin asiakkaiden hajoittaessa myyntieriä ja tehdessä liian pieniä kertatilauksia.Kävi siis uudenaikaiset – kuviteltiin, että rakennetaan digitaalinen myyntimies, mutta saatiinkin oikeasti vain vaikeaselkoinen digitaalinen tuotekatalogi. Hienoltahan se näyttää, mutta myy pääasiassa huonokatteista tavaraa. Siitä tulikin todellinen bisneksen killer app!Tämän ei tarvitse olla Sinun digitalisaatiohankkeesi kohtalo. Jos haluat kuulla miten digitaalinen myyntimies toteutetaan oikein, tule Bilotin osastolle SAP Innovation Forumiin 8.3.2016!


17.02.2016 / Mika Tanner

Sain hiljattain mielenkiintoisen tilaisuuden kuulla lähietäisyydeltä ja luottamuksellisesti lähitulevaisuuden menestystarinoita. Tarinat olivat siis vielä keskeneräisiä ja saimme porukalla auttaa niiden oikolukemisessa ja auttaa kertojia jatkamaan tarinoitaan ehdottamalla uusia juonenkäänteitä. Tarinoille oli yhteistä se, että ne liittyivät liiketoiminnan kehittämiseen ja bisneksen kasvattamiseen tavoilla, jotka olisivat jotenkin poikkeuksellisia, johtaisivat menestykseen ja erinomaisuuteen. Kyse oli siis kasvuyrityksistä ja eräänlaisesta intiimistä pikahautomosta ja vertaissparrauksesta.

”Evankelistana oleminen on raskasta” (N.N.) 

Muuan tarinankertoja arveli yrityksensä oleva todellinen edelläkävijä – jopa evankelista – ja pohti miten saisi edelläkävijyyden skaalattua merkittävästi isommaksi liiketoiminnaksi. Hän sanoi, että välillä tuntuu siltä, että evankelistana oleminen on raskasta. Joutuu avaamaan latua, raivaamaan tietä, vakuuttelemaan muita ja jopa käännyttämään toisuskoisia.

Tätähän se on. Se on usein raskasta myös taloudellisesti ja siihen liittyy usein isoja riskejä. Markkinat eivät ole välttämättä valmiita ottamaan uutta vastaan ja myynnin kustannukset kasvavat. Se on vastavirtaan uimista. Vastatuuleen etenemistä. Koska evankelistan imussa on paljon vaivattomampaa kulkea, seuraajia on usein paljonkin. Evankelista saattaa luoda uuden markkinan, mutta jäädä jopa ilman lopullista palkintoa ja perässähiihtäjät korjaavat potin.

”Evangelism is about explaining to the world how your product or service can improve people’s lives” (Guy Kawasaki)

Todellinen evankelista ei promovoi vain omaa tuotettaan tai palveluaan vaan edustaa isompaa ja tärkeämpää sanomaa. Intohimo, esimerkillisyys, inspiraatio ja johtajuus voi tosiaan olla kuluttavaa tai energisoivaa, joka riippuu kai siitä näkeekö vaikuttavansa vai ei. Miten sitten saada evankelistan tehtävää kevennettyä ja tehostattua?

Paras tapa lienee rekrytoida lisää evankelistoja, jotka rekrytoivat taas lisää evankelistoja. Faneja siis ja ideaalitilanteessa nämä ovat asiakkaita. Tämä saa aikaan kierteen, joka kasvaa exponentiaalisesti.

Jotta ”kehitys kehittyy” tarvitaan evankelistoja. Pelkkä thought-leadership ei riitä vaan tähän pätee sama, kuin mihin tahansa muutosprosessiin, viestintää tarvitaan ja paljon. Pitää löytää oikeat viestintäkanavat ja viestiä pitää toistaa. Tarvitaan hypeä ja messuamista. Ja tähän kuluu paljon energiaa. Evenkelistana oleminen on raskasta.

Palaan päivän tarinankertojaan. Olisi hyvä jos tämä saisi ensimmäisen asiakkaansa, joka vakuuttuu ja saa jopa uskonnollisen innon kertoa tarinaansa eteenpäin. Tällaisilla hyvillä tarinoilla on tapana kulkea varsin nopeasti ja monistua. Asiakaskokemuksen ollessa vielä jotenkin ylivertainen, se voi saada jopa myyttiset mittasuhteet. Tähän kannattaa ehkä jopa investoida, jotta saa ”kuparisen rikki”. Kun markkinat vakuuttuvat, perässähiihtäjät tulevat evankelistan kintereillä.


15.02.2016 / Jani Liimatta

Saldotietojen tallennus päivätasolla on yksi tietovaraston tyypillisistä tehtävistä. Operatiiviset järjestelmät eivät yleensä jätä saldohistoriaa talteen, tietovarasto on siihen tarkoitukseen järkevä työkalu. Saldohistoriaa taas voidaan hyödyntää raportoinnissa sekä logistiikan kehittämisessä ja optimoinnissa.

Saldohistoria on perinteisesti tallennettu päivätasolla, esim. varastoittain. Saldohistoria indekseineen vie helposti hervottomasti tilaa tietokannassa. Perinteinen saldojen mallinnustapa hieman yksinkertaistettuna näyttää jotakuinkin tältä:

Saldo_vanha

 

 

 

Eli jokaiselle tuote-/varastokombinaatiolle kirjoitetaan joka päivä yksi rivi. Jos on esimerkiksi 30000 tuotetta ja 15 varastoa, tekee se päivässä 450000 riviä. Viikossa 3,2M, vuodessa 164M. Eli jo suht’ pienilläkin volyymeilla alkaa dataa olemaan käsissä jo muutamassa vuodessakin ihan kiitettävästi. Hieman helpotusta tilatarpeeseen mahdolliesti saa, jos jättää 0-saldot lataamatta.

Mutta – kaikki saldothan eivät muutu joka päivä. Onko mitään järkeäkään kirjoittaa samaa tietoa moneen kertaan levyn kulmalle? Entä jos kirjoitettaisiinkin rivi vain silloin kun tapahtuu muutoksia? Tilaa säästävämpi varastosaldotaulu voisi näyttää jotakuinkin tältä:

 

Saldo_uusi

Eli otetaankin talteen vain muuttuneet tiedot. Kerrotaan alku- ja päättymispäivillä, milloin kyseinen saldo/kustannus on ollut voimassa. Lisäksi merkataan voimassaolo esim. kurantti-sarakkeella.

SSIS:llä toteutuskin on aika yksinkertainen. Kun uusi rivi saapuu lähdejärjestelmästä, otetaan verrokiksi vastaava kurantti saldorivi saldotaulusta (sama tuote ja varasto, Kurantti = 1). Verrataan keskenään saldoa, hankintahintaa sekä OKA-hintaa. Jos jossain näistä on muutoksia, viedään uusi rivi saldotauluun.

  • Saldorivin alkupvm = kuluva pvm. Kurantti = 1 ja LoppuPVM = NULL
  • Päätetään edellinen voimassaollut rivi saldotaulusta (kurantti = 0, LoppuPVM = edellinen päivä).
  • Edellisten voimassaolleiden rivien päättäminen tehdään toki SSIS-paketin lopussa yhdellä SQL:llä. Taulu on indeksoitava fiksusti, jotta päivitykset sekä luku tapahtuvat sutjakasti.

Uusi varastosaldotaulu on rakenteeltaan sellainen, ettei sitä pysty oikein suoraan hyödyntämään. Eli tähän päälle voi kirjoittaa vielä yksinkertaisen näkymän, joka tarvittaessa populoi saldot kaikille kalenteripäiville alku- ja loppupäivien mukaisesti.

Fiksumminn mallintaen on mahdollista säästää jopa 90% saldojen viemästä tilasta tietokannassa.


7.02.2016 / Mika Tanner

Nothing enigmatic about this. Successful innovation has been one of the holy grails of getting the Finnish economy off its knees. There have been working groups, symposiums, tax-relief initiatives, politics and a lot of buzz about the value of innovation in creating competitive advantage and sustainable growth. Almost every company claims to be innovative as if it were a form of originality or uniqueness. For a long time I used to agree but for even longer, innovation as a term, especially if wrongly used, has become a turn-off. The subject resurfaced recently and reminded how topical it still is.There has been so much talk about innovation that it was refreshing to be exposed to another perspective – success by imitation. For very obvious reasons (especially if the interpretation is narrow) that imitation is almost a taboo subject in the IT industry. The acidic negotiations about rights for intellectual property often start even before seeing the solution or internalizing the context.Comparing business value driven by either innovation or imitation, the latter wins hands down – so said HBR in 2010 with multiple examples. HBR estimates that 98% of the wallet of innovators eventually goes to imitators. Look at examples like White Castle and McDonalds, Diners Club and Visa, Motorola and Nokia, Dynabook and IBM…

“Parrots mimic their owners. Their owners consider that a sign of intelligence” (Marty Rubin)

Imitation is not copying. It doesn’t mean pretending to be something else. There is a connotation of exploitation, but if done ethically soundly, it is far from stealing. In most cases it is using innovation as a building block or more appropriately as stepping stone to drive business. Sequential or complementary innovation is almost synonymous to imitation and it can be argued in the bigger picture that inventors (and surely society) would be better off with without patent instruments.Software industry as a whole has been probably – at least by reputation – one of the most innovative industries of all times. Sequential innovation is the common norm and complementary innovation is the core business of software ecosystem partners.

“Imitation is not just the sincerest form of flattery – it’s the sincerest form of learning.” (George Bernard Shaw)

From an organizational or HR standpoint, innovation and intrapreneurship may be perceived to be more creative than imitation. This depends of course on culture and e.g. in eastern cultures such as China, this is quite the opposite. Curiosity is drives both innovation and imitation.SAP Business Development Director Ellen Davis recently coined The Five Truths of Innovation in a recent article in Forbes magazine. The first one I found particularly true: “Valuing innovation reminds your employees how awesome they really are”. Whether innovation actually takes place instead of imitation is irrelevant in this case.For me, when we talk about people and about innovation or imitation, I prefer the term Thought Leadership. To be a thought leader, you need to be acclaimed or at least recognized and by definition you are ahead of others. Thought leadership doesn’t necessarily have to have anything to do with a single innovation. It is also hard to copyright a thought so it invites sequential and complementary innovation. It inspires. Inspiration is second nature to curiosity.IT solutions and technology are increasingly enablers of business development and sometimes even innovation. Today nothing would be the same without Internet, advanced business software, wireless networks and telecom networks etc. If the internet were to have been patented as an innovation, none of the current web-enabled megatrends would have emerged nor the hypergrowth of a mindblowing number of web-enabled business applications, innovative business models, disruptive e-business.The SAP ecosystem lives off imitation, very rarely off true innovation. Mass-customized applications offering new advantages are often a set of best practices, lessons-learned, proven methods and usually just incremental improvements to the baseline solution. Imitation in this context is more often targeting for the same end-result as another pre-existing solution, but finding an alternative route which is more efficient, less expensive code or is otherwise more advantageous. Imitation in this context is doing something smarter than before. (Hence why Bilot dubbed their application spin-offs the Bilot SmartSeriesTM product family.) And in these cases more is more.

“Originality is nothing but judicious imitation. The most original writers borrowed one from another” (Voltaire)

Complementary innovation i.e. reaching the ultimate result via separate research line) works well for systems integrators and in our context, SAP ecosystem providers. Our business model is based on SAP’s foundation (innovation or imitation, who really even cares, but it is copyright protected) which we implement to customer specification. Hardly ever do we encounter homogenous SAP landscapes and equally rarely do we encounter SAP software which is flawless. The combination of applications, associated technologies, programming code, releases, customization and business processes makes the end solution always unique.From and organizational stand-point Esko Kilpi picks up on a similar analogy. He explores open collaboration and non-competitive processes of cooperation. Darwinistic competitive selection results in the gradual reduction of players which equals in reduction of diversity. “Interaction creates capability beyond individuals” says Kilpi – in the imitation game context, instead of protecting innovation, openness would similarily promote complementary innovation and provide an organic platform for natural extensions, transposable best-practices and an infinite number of cross-applications.As a conclusion, while we must respect agreed terms on rights protecting intellectual property, I argue that a more open collaboration culture and new liberal innovation norms would accelerate the conception of new in the long term. Even if an idea or innovation is released on an open collaboration platform, its successful exploitation is usually not possible in isolation. The customer situation is specific, the adaptation of the idea to a business process (in all of its usual complextity) is typically quite unique i.e. one cannot just copy-paste ideas successfully. We can see such behavior in the hacking community where there are very few limitations and the outcome is beneficial for all parties and added value is created.


5.02.2016 / Ville Niemijärvi

Pidin viikko sitten Talentum Eventsillä kurssin: Asiakkuuksien johtaminen analytiikan avulla.

Saamani kurssipalaute on alla. Kiitos kaikille osallistujille ja iso kiitos palautteesta. Se vie kurssia oikeasti eteenpäin.

Julkaisen palautteen (kuten myös edellisestä BI-työväline kurssistani) piiskatakseni itseäni parempaa suoritukseen. Kun asettaa itsensä arvioinnin kohteeksi, pyrkii automaattisesti aina parempaan ja parempaan. Toisaalta julkaisemalla nämä helpotan asiakkaiden ostopäätöstä: tällaista täältä saa. Ei yhtään huonompaa mutta ei parempaakaan. Kolmanneksi: tykkään päteä. Niin kuin kaikki.

Mutta siihen palautteeseen.

Keskinkertainen on ajanhukkaa

Kokonaisarvosana oli 4/5.

Joku heikkomielinen voisi tulkita tuon kohtalaiseksi tulokseksi mutta kun tavoitteena on olla Suomen paras kouluttaja, ei tällä tuloksella voi kuin pyyhkiä ahteria ja kääntää pää häpeään.

Joku antoi kolmosen. Hitto kolmosen. Se on kohteliaasti ilmaistuna, että: en ollut tyytyväinen. Olisin voinut käyttää aikana paremminkin. Keskinkertaista.

Kolmonen on yhden vajaa kakkonen, joka on yhtä kuin paska kurssi.

Lunasta selkähieronta

Lupasin kurssin alussa osallistujille: jos tämä ei ole paras analytiikan kurssi missä olette olleet, saatte kaksi tuntia ilmaista konsultointia. Tai ihan mitä tahansa. Hartiahieronnan, auton pesun, hoidan viikonlopun ostokset. Ei tarvitse muuta kuin tehdä reklamaatio.

Ja kolmonen on yhtä kuin reklamaatio. Se ei ole paras kurssi, se on selvä.

Joten se kuka antoi kolmosen, kiitos. Ilmoittaudu minulle (ville.niemijarvi ät www.louhia.fi) ja lunasta korvauksesi.

Ja tässä se palaute

Vastausprosentti oli 83 %, eli viisi kuudesta osallistujasta vastasi palautekyselyyn. Arviointiasteikko on 5-1, jossa 5 on erinomainen ja 1 heikko.

Kouluttaja

Yhteensä
5 4 3 2 1
Ville Niemijärvi, Louhia Consulting Oy 1/20% 3/60% 1/20% 0/0% 0/0% 100%
Yhteensä 1 kpl /20% 3 kpl / 60% 1 kpl / 20% 0 kpl / 0% 0 kpl / 0% 4,00

 

Kirjallinen palaute

  • Villellä oli hyvä ja osallistava ote.
  • Osaava, innostava, mukaansa ottava kouluttaja, joka osallisti myös kuulijat. Jossain määrin aineisto hieman sekavaa, ehkä johtuen siitä että tämä oli ensimmäinen koulutus aiheesta.
  • Hyvää asiaa selkeästi esitettynä
  • Aihe oli kiinnostavaa ja kouluttajan osaaminen ja paneutuminen asiaan erinomaista. Demot, joita käytiin läpi olivat ehkä liiaksi painottuneet tekniseen toteutukseen, kun olisin kaivannut enemmän käytännön esimerkkejä toteutuksista, joissa analytiikkaa on hyödynnetty.

3.02.2016 / Ville Niemijärvi

IT-ala on pullollaan teknistä jargonia. On jos jonkinmoista softaa, alustaa, platformia, tekniikka… Kehitys kehittyy huimalla vauhdilla. On vaikea pysyä mukana. Alkaa pelottaa.

Onneksi on konsultteja. Järjen ääniä, joiden tehtävänä on pysyä kartalla, tuoda kirkkautta pimeyteen ja ohjata kaaoksessa. Kertoa mikä on relevanttia juuri sinulle juuri tässä.

Tai siis näin se pitäisi mennä. Mutta ei mene.

Suurin osa konsulteista lietsoo pelkoa ja paniikkia. 

IT-Konsultit on kuin remonttireiskat. Ne haistaa asiakkaan pelon. Ne haistaa epäröinnin ja tietää, että nyt asiakas ei ole ihan kartalla mitä kaikkea tähän kuuluu. Siihen on hyvä iskeä. Nyt lyödään rahoiksi.

Miten luodaan pelon ilmapiiri ja rahastetaan sillä?

Näin juuri kuvan otsikolla: Big data landscape. Tässä: http://mattturck.com/wp-content/uploads/2016/01/matt_turck_big_data_landscape_full.png

Ja tähän liittyi LinkedIn postaus tässä. Kirjoitus oli ihan OK katsaus Big dataan, en ota siihen kantaa.

bigdatalandscape

On kiva, että joku jaksaa googletella mitä kaikkea teknologiaa maailmasta löytyy. Ryhmitellä niitä. Se voi auttaa toki asiakasta positioimaan oma teknologia-arkkitehtuuri ja omat tulevat tarpeet ja etsimään tietä.

Mutta useimmin tällaiset koosteet ja teknologian/yritysten/jargonin vyöryttäminen lukijalle ilman tulkintaa, aiheuttaa vain ylensyöntiä, sekaannusta ja lopulta pelkoa.

  • onko minulla varmasti kaikki tarvittavat teknologiat?
  • onko joku tosi tärkeä hype jossa en ole mukana?
  • mitä hittoa tällä tiedolla pitäisi tehdä?

Meidän konsulttien pitäisi tuoda tähän selvyys. Auttaa valitsemaan. Kertoa mitkä voit unohtaa ja mitä et.

Mutta tässä on ongelma, emme tee sitä kovin hyvin.

Suurin osa vain toistaa tätä samaa hypeä. Name-droppailee termejä ja teknologioita. Vyöryttää linkkejä somevirtaan, ilman että toisi mitään lisäarvoa. Aiheuttaa lisää kohinaa. Aiheuttaa lisää pelkoa.

IT-konsultin kolme syntiä

IT-konsulteilla on kolme lähestymistapaa

  1. Viljellään ylätasolla hyptermejä (IoT hybrid-cloud big data ja toistetaan em. kuvia)
  2. Knoppaillaan detailitasolla (…hei me teimme tämän käyttäen node.js docker hbase pig spark)
  3. Tarjotaan itse edustamaa tuotetta (kaikkeen on ratkaisuna tuotteemme X)

Miksi konsultit tekevät näin?

  1. Hypetermien heittäjät eivät yleensä itsekään tiedä mistä on kyse. Mutta pitää näyttää, että olen kartalla joten oksennan kaiken eteesi. Näin olen harjalla. Piikki paikalla. Jos olet kiinnostunut iot:stä, ota hei minuun yhteyttä.
  2. Propellipäät jotka knoppailee teknisillä termeillä, uskovat että kun puhun klingonien kieltä, asiakas häikäistyy osaamisestani ja ostaa varmasti minulta. Mutta ei se osta. Harva ostaa jos ei ymmärrä toisen puhetta.
  3. Vaa’assa painaa enemmän provikat päämieheltä kuin asiakkaan etu. Halutaan myydä lisenssi ja päästä tekemään toteutusprojekti juuri sillä omalla tuotteella. Sen sijaan, että autettaisiin asiakasta etsimään paras ratkaisu.

Vinkki IT-konsultille

Ensi kerralla kun tekee mieli jakaa sisältöä: linkkiä somevirtaan tai kirjoittaa blogia. Mieti:

  • aiheutanko tällä lisää sekannusta vai tuonko selkeyttä, lisäänko asiakkaan ymmärrystä?
  • luonko jotain lisäarvoa vai toistanko vain mölyä?

Ennen kaikkea: kokeile joskus esittää asia yleisestä yksityiseen tai yksityisestä yleiseen. Aloita hype-termistä ja tule sieltä alas konkretiaan. Tai aloita tekniikasta ja klingonikielestä ja nouse sieltä ylös lintuperspektiiviin.

Tällä tavoin osoitat, että todellakin tiedät mistä puhut. tiedät kokonaisuuden. Tällä tavoin myös tuot selkeyttä lukijalle, luot arvoa. Ja arvon luominen asiakkaalle tuo sinulle leipäsi.


Disclaimer: syyllistyn itse kaikkeen tähän, joka päivä. Joten pata kattilaa soimaa.