29.08.2017 / Erkka Puusti

Asiakaskokemus ja sen parantamiseen liittyvät ratkaisut ovat hienosti nouseet monessa yrityksessä kehitysprojektien kärkeen. Ikävä kyllä ongelmia lähestytään edelleen ajoittain puhtaasti uudet teknologiaratkaisut edellä, eikä osata aina miettiä asiakkaan todellisia tarpeita tai asiakasta palvelevaa kokonaisuutta.

Alla oleva tarina kertoo yhdestä tällaisesta projektista ja sen sudenkuopista.

Olipa kerran Pertti

Pertti oli kansainvälisen yrityksen kokenut projektipäällikkö. Kevät oli tuonut tullessaan paitsi auringonpaisteen ja allergian, myös vastuun yrityksen B2B-toimitusten asiakaskokemuksen parantamisprojektista. Johtoportaassa projektia kutsuttiin yhdeksi yrityksen kärkihankkeista.

Tavoite oli selkeä. Jouluun mennessä pitäisi valmiina olla ratkaisu, jonka avulla asiakkaiden tyytyväisyys B2B-toimituksiin olisi selkeästi parempi ja joka kasvattaisi myyntiä.

Muutoskonsulttien johdolla vietettiin pitkiä strategiapäiviä. Tussit sauhusivat ja kahvia kului. Viimein johtava konsultti kirjasi ratkaisun fläpille. Yrityksen digitaalisen transformaation tiekarttaa noudattaen fokusoidaan digitaalisiin palveluihin ja B2B-verkkokaupan kehittämiseen. Onhan verkkokauppa kuitenkin asiakkailla se ensimmäinen kosketuspinta heidän tarjoamiin B2B palveluihin.

Päätöstä seurasi normaali tarjouskilpailurumba, missä oli oltava tiukkana ja valikoitava toimittaja, jonka tarjonta vastasi kaikkiin liiketoiminnan asettamiin kriittisiin vaatimuksiin, budjettiin ja aikatualuun.

Kun nimet olivat paperissa oli aika suunnata mökklaiturin nokkaan viettämään hyvin ansaittua kesälomaa.

Sujuu kuin tanssi

Kesän jälkeen on mukava kääriä hihat ensimmäistä kertaa palelematta. Sisäisten haastattelukierrosten ja asiakaspalvelun saaman palautteen avulla verkkokaupan ulkoasu ja toiminnallisuudet alkoivat hahmottumaan.

Pertti on liekeissä, lempiaiheensa äärellä määrittelemässä tarkkaakin tarkempia teknisiä vaatimuksia. Ottiko päähenkilömme pienen tanssiaskeleen kahvinkeittimen äärellä? Olkoon vankka huhu taukohuoneen tanssahtelusta totta tai ei, fakta on, että kaupan toiminnallisuudet sekä integraatio vanhoihin taustajärjestlemiin saatiin liikkeelle vauhdilla.

Aikataulu ja budjetti pitivät. Johto ihasteli tehoa ja tuloksia.

Pääkäyttäjien ja myyjien kanssa toteutettu vastaanottotestaus paljasti vain muutaman integraatiovirheen. Pikkujoulujen etkojen etkoilla julkaistiin ja juhlittiin.

Pertti eksyy kanin koloon

Pertin puhelin soi kesken perinteisen perjantaitenniksen. Asiakaspalvelun Marketta ei kaunistele tilannetta. Lukuisat lojaalit asiakkaat olivat valittaneet ongelmista toimitusaikojen kanssa sekä ongelmista toimitettujen laskujen kanssa.

Tavoitellun kasvun sijaan asiakastyytyväisyys oli romahtanut. Pertti kaasutti vauhdilla kotiin, heitti puvun päälle ja ilmoitti vaimolle, että hääpäivä on siirretty tuntemattomaan tulevaisuuteen. Maanantai aamuna olisi ylimääräinen hallituksen kokous ja Pertillä oli kaksi vuorokautta aikaa etsiä ratkaisu tai uusi työpaikka.

Viikonloppu ei tarjonnut unta, mutta kerättyjen asiakasilmoitusten ja niiden toistamisen kautta maanantaiaamun auringossa oli mukana häivähdys toivoa.

Leuka rintaan ja kohti uusia seikkailuja

Kello 9.00 Pertti asteli rohkeasti hallituksen neuvotteluhuoneeseen kertomaan tylyn totuuden. Ratkaisu sinällänsä toimi, mutta sitä tukevat vanhat taustajärjestelmät ja ratkaisuun liittyvät integraatiot eivät pystyneet vastaamaan toteutuksen tarpeisiin. Virhe oli tapahtunut jo määrittelyvaiheessa.

Verkkokaupan integraatio taustajärjestelmiin oli kaikin osin tarkoitettu reaaliaikaiseksi, mutta vanhojen taustajärjestelemien puutteellisten kyvykkyyksien takia oli tehty kompromisseja.

Saatavuustieto päivittyi verkkokauppaan kerran vuorokaudessa. Päätöksestä johtuen verkkokauppa laski mahdollisen toimitusajan tarjolla olleen tiedon pohjalta, mikä taas johti siihen, että tilattua tuotetta ei oikeasti ollut aina enään saatavilla ja toimitus viivästyi luvatusta.

Laskutustiedot taas jouduttiin ajamaan sisään manuaalisesti, kun ehdittiin. Pahimmillaan asiakkaat saivat niin laskun kuin maksumuistutuksenkin samana päivänä. Laskutuspäivä kun määräytyi verkkokaupan tilauksen ja maksuehdon mukaan, mutta lasku lähti asiakkaalle vasta kun se oli käsitelty talousjärjestelmässä.

Ongelmien vakavuus väänsi johdon ilmeet totisiksi. Budjettia puristellen hallitus päätti kiihdyttää uuden ERP-hankeen suunnittelua, jotta myös taustajärjestelmät saataisiin nykypäivän tasolle. Samalla päätettiin myös tarkastella yrityksen prosesseja uudelleen.

Vuoden bonukset jäävät saamatta, huokasi Pertti illalla nojatuolissaan punaviinilasilleen, mutta onpahan joululomien jälkeen työ mihin palata ja kuka tietää, ehkäpä uusi ERP-hanke?

Ja sen pituinen se

Riippuen mistä kulmasta katsot tarinaa voit löytää useampiakin asioita missä mentiin pieleen, mutta asiakkaan näkökulmasta suurin syy epäonnistumiseen on jokseenkin selkeä. Kukaan ei missään vaiheessa kysynyt asiakkaalta mitä prosessissa pitää parantaa, eikä kukaan koskaan katsonut pintaa syvemmälle ratkaisua suunniteltaessa.

Asiakaspalveluun vastaanotetut palautteet ja bisneksen näkemys asiasta harvemmin kertovat koko totuutta. Vaikka kehitetäänkin teknologialähtöisiä asiakasratkaisuja, niin asiakkaan tarpeiden todellinen ymmärtäminen on ensiarvoisen tärkeää.

Pelkkä kannen kiillottaminen ei luo parempaa kokemusta, vaan huomioon pitää ottaa koko prosessi sekä kaikki siihen liittyvät taustajärjestelmät. On kysymys sitten verkkokaupasta, liiketoimintasovelluksista tai suuremmasta ERP-ratkaisusta, niin todellisten loppukäyttääjäratkaisujen toteuttaminen vaatii käyttäjien kuuntelemista läpi koko prosessin.

Tämä tarina oli täysin fiktiivinen, Kaikki mahdolliset yhtäläisyydet todellisiin yrityksiin tai tarinassa esiintyviin henkilöihin ovat sattumaa. Yksikään koodaaja, projektipäällikkö, hallituksen jäsen tai loppuasiakas ei vahingoittunut tämän tarinan keksimisen yhteydessä. Säästäthän ympäristöä, älä printtaa tätä kirjoitusta.


29.08.2017 / Jyrki Turunen

I’m sure everybody was incredibly concerned why I wasn’t at the office nor reachable by most work related channels last Friday.

You weren’t? Well, I’ll still tell you where I was and what I was doing. Better grab a snack or something, this is going to take a while.

 

One wild ride

I spent my weekend taking part in a hackathon organized by Elsevier and AMEE. To those who do not know these organizations (like me before the hack), they are medical associations. More specifically, Elsevier was the organizing party and AMEE, or the International Association for Medical Education to its friends, was the driving force behind the event. The goal of the hackathon was to come up with an idea to somehow improve the life of medical students, be it something to help them study better, have better access to a variety of information sources or perhaps help them transition from their studies to actual working life. You can read a better description of the event from its webpage here

Elsevier hackathon
Image source

Anyone who has ever participated in a hackathon can probably tell you approximately what went on during the 48 hours of the event. We met up at the event venue, got to know the other people, listened to idea pitches, selected our project teams and then spent most of the weekend trying to breathe life into our ideas in any way we saw fit. All of the ideas were meant to have digital applications and demos and that’s why, in addition to the 20 medical students flown in from all over the world, the organizers had gathered a whole bunch of developers and designers for the event as well. On Sunday afternoon everybody gathered at Messukeskus (Convention center) where AMEE was organizing a conference and made their final pitches to international judges, who then selected the three best ideas and rewarded them.

I have participated in hackathons before, mainly game development ones, so I had a pretty good idea of what to expect. What really blew my mind all throughout the event was that the 20 medical students really… didn’t. I’ve been living in an IT bubble ever since I started my studies at the Tampere university of technology where everyone I met had a basic understanding of software development principles, ways of working and the terminology that goes along with them. Getting to meet and work with medical students introduced a huge and extremely pointy needle to my bubble. Watching most of them listen to a workshop about MVPs, or minimum viable products, made me realize that all of this is brand new to them. Their expertise lies in a whole different field. You don’t need to know what wireframing means or how software is built when you are treating patients and saving lives. While the hackathon was a very enjoyable event in and of itself, it gave me this brand new perspective on things that I’d lost somewhere along my own educational road that perhaps I DO know something and have learned a thing or two to get to where I am today. I’m very grateful for that perspective.

 

The start of something beautiful

Now, I listened to a lot of great pitches at the start of the event. Most of the ideas were brought in by the medical students which makes perfect sense as they are the ones we are hoping to help and they are the ones who know what they need. While I had a tough time in deciding which idea I wanted to work on as there were multiple that piqued my curiosity, I ended up sticking with what I know and hopped on board a gamified solution meant to help senior medical students to transfer their theoretical knowledge into practice by solving actual patient cases on their phones.

Our team consisted of 4 medical students, 1 developer and me, a designer. While most hackathons are very code-intensive, half of the participants here were non-IT professionals so naturally the focus was also a little bit more on other aspects than coding something from scratch. I found this to be a good thing as quite often in hackathons the ideas are not thought out well enough in the beginning as everybody just wants to get to the actual coding part, which often leads to complete trainwrecks further down the road.

Teamwork image - hackathon
Image source

We had a solid idea which we then spent almost the entire Friday refining. Once we had aligned our vision of what we wanted to do, I sketched up a first draft of the flowchart for the game as I had previous experience in game development (and, well, the title DESIGNER isn’t just for show, you know?). Once everybody understood how it could approximately work, we all started improving on our initial steps and creating drafts for the views of each step in the flowchart. At the end of Friday, we had barely touched our computers or the technical side of anything, but we had a detailed plan of what to do and what our game would include.

All of this ideation and refining bore fruit the next day, as everyone excelled in their assigned duties. While myself and our developer worked on creating the views in our chosen platform (Marvel app, great tool, link at the end), our medical students worked on the content, the documentation and the pitch. Later in the day, we started putting everything together and our game started to actually arise from the ashes and sketches. For the first time in any hackathon I felt that we hadn’t bitten off more than we could chew as almost everything we wanted to include in our game actually made it in and was polished enough to show off as well. When I left for some rest at the end of Saturday, I did so with a good conscience as our project was in excellent state.

Sunday morning and day were mostly spent on rehearsing the pitch, moving to the main event venue and performing technical tests so that everything would work. Despite the day not containing a whole lot of actual development work or strict deadlines in terms of content creation, it was still perhaps the most stressful of the event’s 3 days as now was the time we had to present our brainchild to the rest of the participants and see what everyone else thought about it. Fortunately, we delivered a solid pitch and our team was very happy with the result. At the end of the day, we managed to land 2nd place in the event and everyone went home a lot richer from the experiences of the weekend. By the time I got home and had something to eat, I was quite exhausted and it didn’t take me too long to succumb to the siren call of my ever-so-alluring bed.

Exhausted picture - hackathon
Image source

Captain Hindsight, at your service

In retrospect, this hackathon might have been the most enlightening one of them all for me personally. Seeing people brought together from such different fields of life and how they manage to work so well together really broadened my horizons on what I thought was reasonable or even feasible. By the end of the event, my team’s medical students were happily wireframing away in Marvel app and I felt a certain kind of parental pride in knowing that I was part of the reason they had picked it up and were now initiated into the world of software development, no matter how small a part of it. I wish I could say something similar about me learning about medicine, but the way I just stared blankly into the distance every time I was supposed to type in some medical jargon until one of our med students came to my rescue continually proved otherwise. More than that, I have a newfound respect for medical professionals and doctors everywhere. They really have to cram an incredible amount of information into their brains during their studies and their ability and motivation to retain that information is what you and me will call upon when we’re injured or our lives are at risk. Now if only somebody taught them handwriting that wasn’t completely illegible then they’d truly be something else!

Doctors picture - hackathon
Image source

Getting the chance to participate in this event was a great opportunity for me for which I’m very thankful. It was a real pleasure to meet different kinds of people from all around the world and see what they can accomplish when they really put their minds into something, even if they have almost no previous experience in a particular subject. If anyone reading this has a chance to take part in similar endeavors, I highly recommend you to make time for them and go for it, you never know who you’ll meet, what you’ll learn or what you could end up creating!

Links:
Marvel app
Projects page of the event


28.08.2017 / News Team

“Co-pilot refers to the first officer (civil aviation), also known as the second pilot of an aircraft.” says Wikipedia. But what is a Co-Bilot?

One of the most important building block in achieving our rebellious mission is our strong base of committed and competent freelance partners called Co-Bilots. Bilot created the Co-Bilot community already in 2007 to provide a mutually interesting collaboration platform for those hyper-talented professionals who prefer to operate as freelancers but appreciate having a more stable relationship with a market leading organisation. Our Co-Bilots have strong experience and competence in their focus areas; they are trustworthy and fun to work with.

Abuse or ability?

Doesn’t this sound like an aggressive abuse? What does a Co-Bilot get from us? “Co-Bilots are never left alone but supported by our internal experts. Bilot always assumes overall delivery responsibility towards customers and provides Co-Bilots with clear practices with very low bureaucracy.,” explains Vesa Niininen, Director for Customer Delivery.

10th year as Co-Bilot and still flying strong

“I’ve been working as a co-Bilot till 2008, from the time Bilot office had only one meeting room and had always cold beer in the kitchen fridge” says one of our oldest Co-Bilots smilingly and continues: “The best thing working as Co-Bilot is the flexible way of working, without too much bureaucracy involved, utilizing the mutual benefits of prioritized partnerships. As a Co-Bilot, I got access to Bilot’s customers and as a benefit of my work; I was able to produce more business opportunities for Bilot.”

By saying: “When involved in big variety of different Bilot projects, I was able to extend my personal technical and business skills and learned to know new businesses/customers” he proves that our promise of providing the possibility to learn by working with our top talents in small delivery teams” is not an empty promise or merely a bold phrase.

Do you need a license to fly to be a Co-Bilot?

About Bilot as company, this Co-Bilot tells: “I would recommend co-biloting to senior level consultants, who can benefit the wide range of customers. Comparing to other consulting companies, Bilot has clear rules to have freelance consultants and they see clearly the benefit of having such relationships. Comparing to ‘umbrella’ companies, Bilot is a real consultancy, who understands the business & technology, not just providing resources for the projects“

Flexibility & smooth co-operation

“Bilot’s staff is highly skilled and the projects are well-led, which makes cooperation also form the co-Bilots’ point of view effortless and smooth. In addition, Bilot has a very comprehensive partner network whose benefits are also benefits for co-Bilots. Personally, the most significant advantage of Co-Biloting is the flexibility in terms of assignments and hence the ability to influence one’s own calendar and workload”, says one of our SAP-focused Co-Bilots.

Want to fly with us? Let’s connect!


21.08.2017 / Mika Laukkanen

Seuraava kirjoitus on julkaistu Tieke lehden numerossa 1-2017. Jaetaan se nyt täälläkin.


Tärkeintä on laadukas data

Voimme päivittäin lukea uutisvirrasta uusien tekoälyratkaisujen tulevaisuuden potentiaaleista. Datamäärien ja laskentatehon kasvu yhdessä algoritmien kehityksen kanssa ovat potkaisseet tekoälyn kehitysvauhdin uudelle kiertoradalle.

Nykyään lähes kaikki tekoälyratkaisut perustuvat neuroverkkoihin, joiden prosessoitavaksi on ohjattu dataa. Neuroverkko ohjelmoidaan oppimaan datasta, jossa on syötteitä (esimerkiksi asiakkaan taustatietoja ja ostohistoriaa) ja vasteita (esimerkiksi ostiko asiakas tuotteen vai ei).
Näin neuroverkko muodostaa mallin, jonka avulla se ennustaa syötteiden avulla vasteita.

Varmista vahva perusta

Kun tekoälyä ryhdytään valjastamaan liiketoiminnan resurssiksi, ensin onkin ymmärrettävä, että kaikki lähtee laadukkaasta datasta. Fiksuinkaan tekoälysovellus ei palvele tarkoitustaan, jos sille syötetään epärelevanttia dataa. Toisin sanoen: mitä kattavammat ja paremmat datavarannot yrityksellä on, sen järeämmät edellytykset sillä on rakentaa toimivia tekoälyratkaisuja liiketoiminnan eri osa-alueille.

Vältä järjettömät ratkaisut

Datan huonosta laadusta esimerkkinä käy botti, jonka piti opetella twiittailemaan. Valitettavasti Twitter-käyttäjät syöttivät sille rasistisia ja sovinistisia twiittejä, ja bottihan oppi ne nopeasti, ja alkoi heittää vastaavia twiittejä. Kunnes joutui itse jäähypenkille konekatumaan.
Yksi tekoälyratkaisujen heikkous onkin, että niillä ei ole kontekstia ympäröivään maailmaan, ja siksi ne voivat päätyä joissakin tilanteissa järjettömiin ratkaisuihin.

Korvaamaton resurssi

Jatkossa yritysten datavarannot ovat yksi tärkeimmistä kilpailutekijöistä, kun taistellaan paikasta auringossa. Ne ovat tärkeämpiä kuin vaikkapa ohjelmistot tai tekoälyalgoritmit, koska jälkimmäiset ovat melko helposti kopioitavissa tai ostettavissa. Datavarannot ovat taas rahanarvoista omaisuutta, jota kilpailijat eivät voi kopioida. Esimerkiksi Google julkaisee tekoälykoodejaan avoimesti, mutta datasta saa maksaa. Eikä kaikkea dataa tietenkään saa edes rahalla!

Laadi tekoälystrategia

Monissa yrityksissä datavarantojen muodostamisesta vastaa it-osasto, joka hankkii ohjelmistoja ja teknologioita asian toteuttamiseksi. Liiketoiminnat osallistuvat tiedonkeruuseen käyttämällä ohjelmistoja (esimerkiksi ERP tai CRM). Tämän mallin riskinä on, että datavarantojen sisällön kehitystä ei vie eteenpäin ennalta mietitty strategia. Seurauksena voi olla siilomaisia ja pistemäisiä ratkaisuja, jotka eivät kustannuksiin nähden tuo riittävästi arvoa. Yrityksissä olisikin korkea aika pohtia datan strategista arvoa liiketoiminnan kannalta ja kehittää datan keräämistä sekä hyödyntämistä sen mukaisesti.

 


17.08.2017 / Terhi Jaakkola

Miksi et peukuta tätä postausta? -tekstissäni pohdin, miksi työhön liittyvät julkaisut keräävät kovin vähän peukkuja verrattuna vapaa-ajan tarinoihin. Facebook-kanavallamme eräs kommentoi: ”… kuvittelisin, että ammatillisen sisällön jakamisessa/tykkäämisessä ollaan vieläkin tarkempia (kuin viihdesisällön jakamisessa), sillä mietityttää, onkohan tämä artikkeli nyt oikeasti hyvä vai pitävätkö muut ihan pöljänä, jos jakaa vääränlaista sisältöä.”

Pöljyys jäi pyörimään päähäni. Mietin, miksi on vaikea olla pöljä työasioiden äärellä ja mitä ilmeisimmin helppoa olla pöljä vapaa-ajalla? Miksi työhousut jalassa ei voi myöntää ettei osaa kaikkea? Voisiko asia olla päinvastoin? Töissä joutuu omaksumaan uusia asioita toisinaan kohtuuttomaankin tahtiin. Kaikkeen ei ehdi itse perehtymään. Miksi ei voisi myöntää olevansa suuren osan ajasta pöljä ja aika pihalla?

Parhaat keskustelut käydään sunnuntaisin

Työhyvinvointiverkosto Work Goes Happy lienee taho, joka tietää jotain pöljyyden vaikutuksesta työelämään. Verkoston työelämäniloa edistävän ja yllättävän keskustelevan Twitter-tilin ylläpitäjäksi paljastuu Jyri Kansikas.

Jyri innostuu kommentoimaan aihetta:“Hyviä pöljiä on aivan liian vähän. Heittäytyminen johtaa aina värikkäämpiin ja monipuolisempiin keskusteluihin. Twitter-tilillä olen huomannut, että herkullisimmat keskustelut käydään sunnuntaiaamuisin. Silloin ei olla työhaalarit päällä ja uskalletaan olla himmailematta omien ajatusten kanssa.

Pöljyyden pelko on somea suurempi ongelma työelämässä.”

 Asiantuntijuus tappaa 2020-luvulla

Kysyin neuvoja suosikkitunnegurultani Camilla Tuomiselta. Camilla vastaa salamannopeasti: “Suomea vaivaa tauti nimeltä Asiantuntija. Olen kuullut kymmeniltä ihmisiltä siitä, kuinka Suomi on liian asiantuntijalähtöinen. Pitäisi aina olla vähintään tohtori ollakseen uskottava kommentoimaan asioita. Se rajoittaa usein liikaa, kategorisoi ja estää juuri pöljyyttä eli heittäytymistä epävarmuuteen.

Heittäytyminen epävarmuuteen on välttämättömyys, jos haluamme selvitä 2020-luvulla. Tietotaito ei tule riittämään, sillä kone luettelee listasi sekunneissa tuplateholla ja tuhat kertaa kattavammin. Se, mitä jää on tavallaan tuo pöljyys – kyky yhdistellä outoja asioita, kuunnella pieniä hiljaisia signaaleja ja sanoa ääneen jotain, mikä on ihan keskeneräistä.

Vain näin pääsemme aidosti uusien asioiden äärelle. Haavoittuvaksi pöljäksi heittäytyen yksilö voi päästä käsiksi ihaniin tunteisiin: innostukseen, wow:hun ja flow:hun. Pitää uskaltaa sanoa se, mitä oikeasti ajattelee ilman, että miettii, mikä on oikein tai viisasta.”

Keisarin uudet vaatteet

Pöljyyden pohdinta seuraa mukanani kesäiltaan. Vaivaan aiheella muutamaa työelämän konkaria. Kuulen tarinan, jossa johdon paikalle kutsuma konsultti saa tirehtöröidä päivää piinaavan pitkälle. Katseet harhailevat kattolistoissa, sähköposteja hoidellaan vaivihkaa, konsultti saa jatkaa monologiaan keskeytyksettä. Ilmassa on kahvinkatkua ja myötähäpeää, kunnes joku rohkaistuu: “Voisimmeko lopettaa tähän? Hukkaamme kaikki aikaamme.”

Asuvatko rohkeus ja pöljyys samoissa housuissa?

Pöljäpäivä

Kun seuraavan kerran emmit peukun äärellä, heitäpä reippaan reteä peukku pohtimatta, mitä muut miettivät! Kommentoi! Jaa sensuroimaton ja keskeneräinen ajatuksesi avoimesti kaikkien jakoon. Voit joutua myönteisen spiraalin vietäväksi.

Ystävä kertoi hyvin poikkeuksellisesti rakentamastaan työpäivästä, jonka aikana hän päätyi paljastamaan paloja aidosta itsestään uusille työkavereilleen.

Kysyin: “No mitä siitä seurasi?”
Hän: “Pelkkää hyvää.”

 

Camilla Tuomisen linkkivinkit:


10.08.2017 / Terhi Jaakkola

Pyöräytin työkavereilleni kyselyn sosiaalisen median kipupisteistä, kiinnostuksen aiheista, peloista ja toiveista. Vastaukset olivat kovin universaaleja, tuttuja monesta organisaatiosta. Siksipä sisäisen viestimisen sijaan jaankin vastaukseni kaikille.

Ilahduttavan moni paljasti kiinnostuksensa blogikirjoittelua kohtaan. Suurimpana huolena ei ollutkaan ajan puute tai kirjoitustaito, vaan relevantin aiheen löytäminen ja siitä kiinnostavasta kulmasta kirjoittaminen. Lukuisat kysymykset asettuivat tasaisesti kahden huolen alle.

Huoli #1: Jotta sisältö kestäisi lähempää tarkastelua, vaatii sen kirjoittaminen pohjalle paljon taustatyötä

Kyllä. Myös maratonin juokseminen maaliin asti hyväksytysti ja vuorelle kiipeäminen vaativat paljon työtä. Hyvän tuloksen saavuttaminen vaatii paljon ja oikeanlaista harjoittelua. Uuden löytäminen, oppiminen ja näiden kautta onnistuminen ovat kaikki työn takana. Kaikkia näitä on mahtavaa tavoitella. Suosittelen lämpimästi.

Kolme ajatusta, jotka voivat helpottaa tätä matkaa ja tuskaa:

  1. Tarkastele vain yhtä aihealueen osaa kerrallaan, älä yritäkään kertoa aiheesta kerralla kaikkea
  2. Kerää tiedonpaloja hiljalleen, pidä muistio aina kädenulottuvilla. Muutamassa viikossa huomaat keränneesi sisällön ensimmäiseen kirjoitukseesi
  3. Kysy asiantuntijalta. Kuka tietää aiheestasi eniten? Suomessa? Maailmalla? Etkö tohdi pyytää haastattelua? Kokeile! Saatat yllättyä, kuinka nopeasti saat vastauksen.
  4. Hyödynnä verkossa vapaasti käytössä olevaa tietoa ja työkaluja. Esimerkiksi Answer the public -palvelu kertoo, mitä ihmiset oikeasti verkosta hakiessaan kysyvät. Jos olet vaikkapa CRM-asiantuntija, voit nyt alkuun vastata näihin 154:ään CRM-aiheiseen kysymykseen.

Huoli #2: On vaikeaa löytää aihetta, joka kiinnostaisi sekä itseäni että muita, eikä siitä olisi jo kirjoitettu. Mistä löytää ideoita?

Meidän bilotien sisäiseen käyttöön on julkaistu oma säännöllisesti päivittyvä sisältölista, josta toivottavasti löytyy mielenkiintoisia aiheita. Lista on rakennettu liiketoiminta-alueiden tärkeimpiä sanoja, sivuston sisältötarpeita sekä verkosta eniten haettujen asioiden listoja tarkastellen ja näitä tietoja yhdistäen.

Tapaatko asiakkaita? Mitä he kysyivät tänään? Eilen? Voisitko sähköpostivastauksen sijaan vastatakin yleisimpiin kysymyksiin julkisesti, blogissa?

Mieti, mikä on kirjoituksen merkitys lukijalle? Valitse joku seuraavista:

  • Viihdytä
    Kyllä! Myös työaiheisilla kirjoituksilla on lupa nostaa suupielet korviin. Saitko jonkun hymyilemään? Ehkä hän on juuri tästä syystä mielellään tuleva asiakkaasi
  • Opeta, ratkaise ongelma
    Opeta asia, johon olet itse perehtynyt ja josta uskot muillekin olevan hyötyä
  • Avaa keskustelu
    Törmäsitkö aiheeseen, josta haluaisit keskustella? Alusta blogissa ja haasta muut mukaan debattiin
  • Kerro uutinen: pureskele tuotejulkistus kansantajuiselle kielelle, listaa teknologian X version Y olennaisimmat osat omalle kielellesi, valista uudistuksen konkreettisista vaikutuksista jollekin kapealle kohderyhmälle.

Joku muu on ehtinyt jo kirjoittamaan aiheesta: miten kirjoittaa relevanttia sisältöä blogiin? Jostain syystä juuri sinä kuitenkin luet juuri tätä kirjoittamaani tekstiä tästä aiheesta juuri nyt. Mikä oli maailman ensimmäinen laulu rakkaudesta? Onneksi joku hunajapää päätti sanoittaa myös toisen. Sinun kynälläsi, omasta näkökulmastasi, ei kukaan muu voi kirjoittaa.

Kun pääset vauhtiin, on ongelma käänteinen: mihin työnnän kaikki nämä ideat? Yhdestä ideasta poikii aina toinen. Kun tunnettuus kasvaa, satelee lukijoilta kysymyksiä, joista syntyy taas uusia ideoita.

Tervemenoa tämän hurmaavan kierteen pyörteisiin!

Lue myös, mitä muut ehtivät kirjoittamaan aiheesta ennen tämän kirjoituksen julkaisua:
Reco.fi: Miten tuottaa relevanttia sisältöä? Kerro asioista kuten kertoisit niistä parhaalle ystävällesi
Viestintätoimisto AIO: Kohderyhmäsi haluaa relevanttia sisältöä
Katleena Kortesuon Ei oo totta -blogi: Suomen parhaat blogit top 3 (osa IV: kieli ja kirjoittaminen)
Ville Tolvanen: Sisällön voimat
Mens with pens: The Truth about Content-Writing Mastery

Lue myös: Miksi et peukuta tätä postausta?


9.08.2017 / Mika Aho

Kävin toukokuussa Prosessipäivillä höpisemässä tietovarastoinnin ja tekoälyn/koneoppimisen yhteydestä. Nyt kun aihe on monella suunnalla aktiivinen, kirjoittelin siitä myös oman bloginsa.

Ajatuksena oli herätellä yleisöä pohtimaan ensinnäkin tekoälyn ja tietovarastoinnin nykytilaa, mutta ennen kaikkea mihin näitä kahta voisi yhdessä soveltaa. Alla varsinainen esitys sekä muutamia käyttötapauksia ja sovelluskohteita.

[slideshare id=75973994&doc=prosessipivt2017-korvaakotekolyperinteisentietovarastonnetti-170515055044&w=750]

Ei syvennytä tässä kirjoituksessa tekoälyyn tai moderniin tietovarastointiarkkitehtuuriin, vaan keskitytään enemmänkin neljään eri sovelluskohteeseen.

Tietomallinnus

Tietomallinnusta tehdään useammalla eri tasolla. Tyypillisesti luodaan jonkinlainen (ylätason) käsitemalli, ehkä pilotoidaan mallinnusta tietyssä liiketoiminnassa ja luodaan siitä osa-aluekohtainen käsitemalli, näistä edelleen looginen malli ja vielä fyysinen malli valittuun tietokantateknologiaan. Jokaisessa eri vaiheessa syntyy myös metatietoa, esimerkiksi tietovirtakuvauksia, rakennekuvauksia, käsitemääritelmiä ja niistä muodostettuja sanastoja.

Hyvän tavan mukaisesti mallinnusta tehdään tietomallinnusvälineessä (esim. ER/Studio, Enterprise Architect), jotta homma pysyy paremmin hanskassa, eivätkä hanskat huku toimittajan vaihtuessa.

Tämän lisäksi on olemassa erilaisia tapoja mallintaa tietoa. Perinteisesti tietovarastoja on mallinnettu Kimballin tähtimallin mukaisesti ja nykyisin entistä enemmän Lindstedin Data Vault -menetelmällä. Jälkimmäinen on hieman työläämpi, mutta siinä on omat etunsa ja tiettyjä vaiheita pyritään usein automatisoimaan.

tietomallinnus

Missä välissä koneoppiminen ja tekoäly sitten tulevat mukaan? Itse näen, että meillä on paljonkin mahdollisuuksia automatisoida mallinnusprosessia. Kone on mahdollista opettaa oppimaan rakenteita, muokkaamaan niitä lennossa, “ajattelemaan” kontekstia ja korjaamaan prosesseja. Oppiminen tapahtuu esimerkiksi loppukäyttäjän tekemien kyselyiden ja analyysien kautta.

Ei ehkä kovin kaukaista tulevaisuutta, että koneelta kysellään luonnollisella kielellä dataa ja se muodostaa tarvittavat tietorakenteet lennossa lähdejärjestelmiin perustuen. Tämän jälkeen tietovarastosta tuleekin enemmänkin musta laatikko, joka imaisee lähdejärjestelmien rakenteita sekä datoja ja muodostaa tuloksen loppukäyttäjän tarpeen mukaan. Ei meidän tarvitse sille tulevaisuudessa enää opettaa, että järjestelmän X taulun J8KA13KF sarake I0NYX5H1 pitäisi mapata tietovaraston F_SALES.SalesAmountEUR-kenttään.

Tällainen “tekoälykäs” tietoalusta pystyy toimimaan minimaalisella inhimillisellä ohjauksella, oppii kokemuksistaan ja tunnistaa piilossa olevia malleja tietovirroissa ja tietopyynnöissä. Se pystyy myös hakemaan itsenäisesti lisätietoa esimerkiksi datan laatua koskevan ongelman vahvistamiseksi tai vaikkapa tietojen hankkimiseksi vaihtoehtoiselta lähteeltä.

Datan laadunvalvonta

Datan laatu on ollut perinteisesti IT:n tehtäviä: on seurattu dataa, yritetty ymmärtää sen sisältöä (profilointi) ja luotu tietojen puhdistus- ja yhteensovitussääntöjä (standardointi). Koneoppimisella on paljonkin mahdollisuuksia datan laadun arvioinnissa.

Virheitä on ainakin kahdenlaisia:

  1. Järjestelmälliset virheet, jotka esiintyvät säännöllisesti tietyissä olosuhteissa
  2. Satunnaiset virheet, jotka tapahtuvat epäsäännöllisesti tietyissä olosuhteissa

Järjestelmälliset virheet ovat huonompi kandidaatti koneoppimiselle, sillä ongelman tunnistaminen vaatii tietämystä datan käytöstä. Käyttäjien onkin helpompi tunnistaa tällaisia virheitä, varsinkin jos ne esiintyvät usein.

Satunnaisia virheitä on puolestaan helpompi havaita tilastollisten menetelmien avulla. Tällainen voi olla vaikkapa äkillinen muutos datan arvoissa. Ihmisille tämän tyyppiset virheet helposti piiloutuvat suurien tietomäärien taakse varsinkin jos ne esiintyvät harvakseltaan.

Otetaan esimerkki. Meillä on runsaasti erilaisia dataa kerääviä järjestelmiä, kuten ERP, CRM, tuotanto, talous ja HR. Dataa integroidaan näiden järjestelmien välillä ja osa tiedoista siirretään myös tietovarastoon. Isossa organisaatiossa erilaisia automatisoituja datasiirtoja voi olla sadoista useisiin tuhansiin.

Miten varmistutaan, että dataa siirtyy oikea määrä?

dataaDW

Analytiikka seuraa siirrettävän datan volyymeja ja antaa varoituksen, jos dataa tulee liian vähän tai liikaa. Alla (ei niin kuvitteellinen) esimerkki myyntirivien seurannasta tuoteryhmittäin, jossa tässä tapauksessa tuoteryhmän myynti on tasaista ympäri vuoden. Dataa tulee yli sadasta eri kauppaliikkeestä ja joskus niiden latauksissa on ongelmia.

Tilastollinen malli luo automaattisesti luottamusvälit datavolyymin vaihtelulle. Mikäli toteutunut datavolyymi rikkoo luottamusvälin, niin siitä lähtee tiedote ylläpitoon. Alla esimerkkikuva oikeasta datasta laskettuna:

data_luottamusvälit

Punaisen raksin kohdalla osa tiedosta ei tullut lainkaan, joten volyymit putosivat. Usein tällainen virhe ei jää kiinni ETL-prosessissa, vaan se menee nätisti läpi, joskin pienemmillä datamäärillä. 

Pidemmälle vietynä tällainen malli ei pelkästään auta määrittämään ja parantamaan tiedon laatua, vaan tarjoaa myös älykkäämpiä suositeltuja toimenpiteitä tietojen laadulle sekä toiminnallisille parannuksille. Se pystyy myös luokittelemaan datan laatuongelman tyypin tai vakavuuden mukaan.

Datan standardointi

Kolmas hyvä sovelluskohde koneoppimiselle on datan standardointi.

Aika usein datan siivoamista tehdään käsityönä eli poistetaan duplikaatteja ja yhdistellään tietueita keskenään. Käsin tehtynä sääntöjen määrittäminen kestää, vaatii syvällistä ymmärrystä datasta ja on lisäksi kallista. Ymmärrettävästi tietolähteiden kasvaessa ja datan formaattien sekä tietotyyppien lisääntyessä sääntöjen rakentamisesta tuleekin äkkiä iso harjoitus. Lisäksi datan manuaalinen yhteensovittamisen tarkkuus on aina kyseenalaista.

Koneoppimisen avulla modernilla data-alustalla voidaan luoda matchaussääntöjä automaattisesti datasta. Järjestelmä myös oppii ja mukautuu käyttäjien käyttäytymiseen. Tämän tyyppistä toiminnallisuutta löytyy esimerkiksi Talendin Data Fabric -tuotteesta.

Datan paikkaaminen

Koneoppimista voidaan hyödyntää myös datan rikastamiseen tai paikkaamiseen ilman käyttäjän syötettä. On mahdollista laskea erilaisia segmentointiattribuutteja, arvioida asiakaspoistumaa, luottotappiota tai vaikkapa laskennallisesti täydentää asiakkaiden tietoja. Mika ja Ville ovat kirjoittaneet tästä aikaisemmin Louhian blogiin, kannattaa lukaista läpi.

Asiakkaiden tietojen täydentämiseen liittyen kannattaa muuten olla tarkkana. Kun seuraavan kerran törmäät Facebookissa tai vastaavassa kyselyyn, jossa sinua pyydetään vastaamaan “10 viattomaan kysymykseen”, kannattaa miettiä pari kertaa, vastaisiko. Silloin tällöin niissä taustalla olevat algoritmit muodostavat mallin, jotka pystyvät 10 vastatun kysymyksen perusteella ennustamaan ”100 syvällisen kysymykseen” liittyviä asioita. Tällöin sinusta tiedetäänkin aika paljon enemmän ja se iPhone jää kuitenkin saamatta.

voitaIphone


4.08.2017 / Mika Tanner

Mikä asiakastyytyväisyyden osa-alue vaikuttaa eniten NPS(Net Promoter Score)-lukemaan? pohti Kristiina kesäkuun kirjoituksessaan. Kirjoitus kirvoitti monet pohtimaan koko NPS-mittarin hyvyyttä. Kyselyn ydinkysymys on mielestäni edelleen yksinkertaisuudessaan erinomainen: suosittelisitko meitä muille? Tutkimusten mukaan myönteinen vastaus korreloi vahvasti asiakassuhteen jatkumiseen ja kasvuun.

NPS:n heikkoudet

NPS:ää kritisoidaan ja ihan syystäkin. Se on liiankin yksinkertainen. Tutkimuksen n:n ollessa liian pieni voi muutama ’mielensäpahoittaja’ myrkyttää koko tuloksen ja vääristää johtopäätöksiä. Siksi onkin tärkeää käydä jatkokeskustelut juurisyiden selvittämiseksi.

Valitessamme NPS:n yhdeksi mittareistamme tiedostimme myös heikkoudet. Yksinkertaisuutta pitää täydentää muilla tavoin, jotta koko kuva näkyisi.

Miksi kuitenkin NPS?

Haluatko verrata asiakkaidesi tuloksia muiden alan toimijoiden tuloksiin? NPS on sopivan yksinkertainen ja aika laajasti käytetty mittaristo, ja on siksi tavallaan samaa valuuttaa, yhteinen kieli.

Kuitenkin se, että ylipäänsä mittaa asiakastyytyväisyyttä (monet eivät tee edes sitä) antaa mahdollisuuden säännölliseen dialogiin asiakkaan kanssa. Jos NPS-lukumme on muuttunut (paranee tai laskee), ovat asiakkaamme olleet todella kiitollisia seurantakeskusteluista. Tätä kautta päästään yleensä kiinni niihin asioihin, jotka hiertävät. Ja tietysti niihin asioihin, joista asiakas on erityisen tyytyväinen – näitä pyrimme toistamaan.

Joskus voi yllättää vain iloisesti, kuten saamassamme Facebook-kommentissa kannustetaankin: ”Jos haluaa kasvattaa nopeasti NPS-lukua, kannattaa tarjota niille asiakkaille olut, jotka vastaavat 9 tai 10.”

Asiakastyytyväisyys: 4 muuta tapaa mitata

Mitä muita mittareita meillä on käytössä? No onhan niitä, mutta eivät ne ole virallisia asiakastyytyväisyysmittareita. Antavat kuitenkin tärkeitä signaaleja, täydentävät kokonaiskuvaa, laajentavat perspektiiviä.

  1. Kasvu ja kannattavuus. Tämä ei missään nimessä ole aukoton mittari, mutta peukalosääntönä sanoisin, että jos liikevaihto kasvaa ja kannattavuus on kunnossa, yleensä asiakastyytyväisyydessäkään ei ole vakavia ongelmia. Kasvu on yleensä seurausta joko olemassaolevian asiakkaiden lisääntyneistä ostoista tai lisääntyneestä asiakaskunnasta. Jos samalla kannattavuus on kunnossa yleensä laatukustannuksia ei voi olla merkittävästi ja todennäköisesti lisäarvosta on oltu valmiita maksamaan.
  2. Työnhakijat. Erityisen kiinnostava signaali on, jos asiakaskunta on edustettuna työnhakijoissa. Onhan se jonkin sortin meriitti, että asiakas olisi valmis tulemaan meille töihin. Me olemme silti hyvin harkitusti, harvoin ja poikkeuksellisesti palkanneet asiakkaalta, piileehän tässä moraalisiakin ongelmia.
  3. Asiakaskunnan kehitys. Etenkin Suomen pienessä markkinassa, sanat kiirivät. Olemme ylpeitä siitä, että emme ole menettäneet yhtään asiakasta. Samalla asiakaslukumäärä jatkaa tasaista kasvuaan. Se on merkki siitä, että asiakaskokemuksessa ja -tyytyväisyydessä ei liene suuria valuvikoja ja meihin ollaan valmiita luottamaan. Meillä on myös erinomaisen lojaaleja ja pitkiä asiakassuhteita, joista olemme tietenkin ylpeitä.
  4. Työntekijätyytyväisyys. On olemassa jopa koulukuntia, jotka mittaavat vain työntekijätyytyväisyyttä, koska ovat niin vakuuttuneita kausaliteetistä, että jos työntekijä on tyytyväinen, myös asiakas on tyytyväinen. Uskon, että tällainen korrelaatio on olemassa, mutta se ei yksin riitä. Tyytyväinen työntekijä on kuitenkin yleensä valmiimpi venymään, sietämään ja tsemppaamaan ja näitä ominaisuuksia asiakkaat arvostavat.

Haluatko asiakkaasi olevan tyytyväinen? Vai tyytyväinen ja uskollinen?

Halusimme myös, että NPS ei ole vain triviaa. Meillä se on laajasti ja isolla painolla kytketty henkilöiden tavoitteisiin ja kompensaatioon. Asiakkaat ovat olleet tästä erityisen tyytyväisiä ja toteavat tämän olevan osoitus siitä, että olemme vakavissamme asiakastyytyväisyyden suhteen. Näin on! Nostamme rimaa tulosten parantuessa. Luottamusbisneksessä asiakastyytyväisyys on ensiarvoisen tärkeää. Se on menestymisen ja jatkuvuuden elinehto sekä tietenkin parhaimmillaan myös kilpailuetu. NPS kertoo asiakastyytyväisyyden lisäksi myös asiakasuskollisuudesta.

NPS – peili vai ikkuna?

Asiakastyytyväisyyttä pohtiessa kiinnostavimmat asiakkuudet ovat sellaisia, jotka haluavat myös meiltä palautetta heistä. Tällöin kyse on partneruudesta, jossa pyritään selvittämään kanssakäymisen ja yhteistyön laatua ymmärtäen, että kyse ei ole vain toimittajasta vaan yhteistyökumppanista. Tällainen kaksisuuntainen tyytyväisyysmittaus yleensä johtaa hyvin hedelmällisiin keskusteluihin ja lopulta ikoniseen win-win tilanteeseen.

Nykyaikainen verkottunut talous ja ekosysteemiajattelu hämärtää yritysten rajoja ja perinteinen toimittajasuhde on muuttunut. Pitäisi voida arvioida arvoketjuja ja yhteistyön eri muotoja moniulotteisemmin. Mekin toimimme pääosin monitoimittajaympäristössä ja asiakkaan kokema kokonaislaatu ja -tyytyväisyys ei välttämättä ole yksistään edes meidän käsissä.

NPS – osoitus kiinnostuksesta

Mittari ei koskaan saa olla aiheen ydin. Tärkeintä on osoittaa, että on kiinnostunut. Suhtautua aiheeseen intohimolla ja tosissaan.

NPS kertoo kiinnostuksesta ja halusta kehittyä.


4.08.2017 / Terhi Jaakkola

”Välillä tuntuu, että kun somettaa työjuttuja, se on kuin huutaisi avaruuteen – muutama lähipiiriläinen tykkää postauksesta ja that’s it”, pohtii Mathias Hjelt keskellä heinäkuuta vertaillen B2B-somepostauksia harrastusprojektiin liittyvään julkaisuun, joka keräsi yhdessä yössä tykkäysvyöryn, jakoja, kommentteja ja jopa liidejä.

Lukuisat harrastuspostauksen keräämät asialliset kommentit tihkuvat innostusta. Tunnelman tiivistää kommentti: ”That’s fucking sexy+”, vaikka kyseessä ei olekaan porno vaan musiikkiharrastukseen liittyvä rakennusprojekti.

Mathias jatkaa pohdintaansa: ”Miten työpostauksista saisi yhtä kiinnostavia? Mitä täytyisi julkaista enterprise softaan tai commerceen liittyen, jotta reagointi olisi tämän kaltaista: “That’s the coolest thing I’ve ever seen”? Entä missä ajatuksia pitäisi julkaista? Jostain täytyy löytyä ihmisiä, jotka suhtautuvat duuniasioihin yhtä intohimoisesti kuin nämä kitaristit apparaatteihinsa!” 

Minut tämä pohdinta sai ainakin innostumaan niin, että huomaan kirjaavani ajatuksia muistiin kesken lomareissun.

Miksi juuri kyseinen kuvapostaus sai ihmiset innostumaan?

Tunnetta ja työtä – kuva hohkaa henkilön omaa innostusta. Projektiin on uponnut lukemattomia tunteja. Flow ja oivallukset tirskuvat kuvasta. Milloin koit samaa työsi äärellä? Jaoitko tunteen ja tilanteen somessa? Jos et, miksi et?

Vinkki: Kun seuraavan kerran innostut työn äärellä niin, että posket hehkuvat tai sappi kiehuu, kirjoita. Jaa, someta. Anna palaa. Älä mieti liikaa, asiakkaan polkua ja tuoko tämä liidejä tai onko linjassa uuden strategiamme kanssa. Jaa, kun opit jotain uutta. Kerro, kun innokas hiki roiskuu.

Kansainvälinen, laaja yleisö – kuva oli jaettu alan harrastajien kansainvälisessä ryhmässä. Potentiaalisia innostujia, musiikkia maailmanlaajuisesti harrastavia ihmisiä, on enemmän kuin IT-alaa suomenkielellä seuraavia. Jos näistä yleisöistä laskisi jonkun vertailuprosentin, olisi kysyjän keräämät tykkäysmäärät suomenkielisille IT-aiheisille postauksille itse asiassa ihan kelpoja.

Vinkki: Määrien sijaan kannattaakin pohtia laatua. Keitä toivon tavoittavani? Mistä he löytyvät? Etkö tiedä? Kysy! Etsi kohderyhmään kuuluva tai kolme ja kysy heiltä, missä seuraavat alan keskustelua. Lymyilevätkö keskusteluineen Facebookin suljetussa ryhmässä?

Miksi työaiheiset postaukset sosiaalisen median kanavissa eivät saa tykkäysvyöryjä?

Tykkäämisen vaikeus

Jos peukutan tätä työaiheista kuvaa, mille peukkuni osoitan? Julkaisijan työnantajalle? Aiheelle? Entä, jos olenkin töissä kilpailijalla? Tai hakemassa sellaiselle? Mitä asiakkaani tai yhteistyöyritys ajattelee, jos tykkäilen tästä? Liikaa kysymyksiä. Some-ahdistus ja lopulta siirtyminen kissavideon äärelle.

Vinkki: Tee tykkääminen helpoksi. Jaa ihmisen kokoisia asioita ihmiselle. Mieti, miten voisit tekstiäsi, kuvaasi ja kirjoitustasi muokata niin, että jos se olisi kilpailijasi julkaisema, voisit heittää peukun pohtimatta. Pidä jo kyllästymiseen asti jankattu totuus mielessä: B2B on P2P – yritykset eivät puhu yrityksille. Ihmiset puhuvat ihmisille. Puhu sinä ihmiselle. Ihan samalla tavoin, kuin puhut kasvokkain kaverille.

Valitse kanavasi ja niihin aiheet

Ennen kuin ehdin vastaamaan pohtijalle, ehti Mika Tanner jo jakamaan Mathiakselle ajatuksensa kanavavalinnoista ja siitä, mitä aiheita ja ajatuksia hän missäkin jakaa.

Vinkki: Listaa paperille ihan tältä istumalta omat some-kanavasi. Mieti, mitä aiheita julkaiset missäkin. Keille puhut? Kun kanavavalinnat ja niissä jaetut aiheet ovat itsellä kirkkaina mielessä, on spontaanien, intoatihkuvien tarinoiden jakaminen helpompaa. Moni hyvä juttu on jäänyt julkaisematta, kun herkullinen aihe tippuu kädessä pohtiessa: mihin kanavaan minä tämän laitan? Näkeekö äiti tai pomo tämän? Voiko nähdä? Mitä naapuri tästä ajattelee. Ja taas palataan kissavideoiden äärelle.

Ei sittenkään sosiaalisen median oire vaan ihmisyyden ilmentymä

Kollega jatkaa hyvää pohdintaansa: ”Työaiheisiin saamani peukut tuntuvat usein kohteliaisuustykkäyksiltä tai omaa tietoista henkilöbrändiä sopivasti pönkittäviltä. Esimerkin harrastepostauksen kommentoijista yksikään ei tiennyt kuka olen, kukaan ei edustanut mitään, kukaan ei halunnut nostaa omaa profiilia. Jokainen oli aidosti innostunut oma itsensä.”

Nyt omat viisasteluni kanavavalinnoista ja spontaaniuden suloista tuntuvatkin aika naiveilta. Kyse ei olekaan somen perusteorioista. On kyse jostain ihmisyyden ilmiöstä. Jos kukka-asetelmia harrastuksekseen laativa henkilö julkaisee upean kuvan, kerääkö hän kuvallaan enemmän peukkuja, kuin aivan saman kuvan julkaiseva alan ammattilainen? Entä jos kukkien tilalla onkin käsityönä rakennettu vahvistin? Puinen rumpu? Tuhansien ihmisten työtä helpottava, toimiva ja onnistunut integraatio kahden järjestelmän välillä? Vapaa-aika ja -ehtoisuus voittaa melkein aina.

Kertoisin kovin mielelläni ratkaisun tähän mysteeriin. Harmikseni en tiedä vastausta. Tiedätkö sinä?

Olisi hieno, jos tämä pohdinta käynnistäisi keskustelun, josta voisi oppia rahtusen somesta ja paljon ihmisestä.


Jälkikirjoitus: Tätä kirjoitusta laatiessani innostuin some-pohdinnan lisäksi myös helmityökavereistani. Keskustelun käynnistänyt Mathias on meidän Portfolio & Offering -managerimme, aiheeseen hyviä kommentteja heittänyt Mika on CEO. Jutussa mainituista kissavideoista ehdotin jo aikaisemmin ihan omaa blogipostausta, jota HR-johtajamme Sini ei suinkaan tyrmännyt vaan lupautui mukaan ideoimaan. Some on ilokseni ymmärretty tärkeäksi, pohdinnan arvoiseksi työksi, johon koko yritys johtoa myöden osallistuu.


Lähes sama kirjoitus on julkaistu aikaisemmin LinkedIn:ssä: Miksi et peukuta työjuttuani?