19.10.2018 / Heini Karjala

Olen Bilotilla Energy and Wellbeing Specialist. Monesti kun esittelen itseni, kuulen vastauksena: “Vau mikä titteli”. Kun sitten kerron että mitä työkseni teen, niin usein kommentti on: “Mekin tarvittais tollanen.”

Ihmiset ovat IT-alalla toiminnan ytimessä. Uskon, että tyytyväiset työntekijät ovat tyytyväisten asiakkaiden elinehto. Sitten se haastavampi kysymys: Miten pitää työntekijät tyytyväisenä? Ja mistä tietää, ollaanko meillä Bilotilla tyytyväisiä?

Tänä syksynä järjestimme Bilotilla kyselyn, jossa kartoitimme organisaatiomme toimintatapoja ja mahdollisuuksia itseohjautuvuuden suhteen. Näitä tarkasteltiin yksilön, ryhmän ja koko organisaation tasolla. Kyselyn lopussa oli kysymys: “What should we cherish?” eli “Mitä meidän pitäisi vaalia?” Vastauksina oli muun muassa:

”Positiivinen, kannustava, hyväksyvä, kollegoja arvostava ja rento ilmapiiri”

”HR kuuntelee ja auttaa aktiivisesti”

”Ihmiset ja kulttuuri on parasta ja vietämme myös vapaa-aikaa yhdessä”

Kyselyn perusteella meillä nousivat vahvuuksiksi kulttuuri, joustavuus ja ketteryys, autonomia ja itseohjautuvuus, luottamus ja arvostus, asiakaslähtöisyys ja suorituskyky, ammattimaisuus ja kehittymismahdollisuudet sekä työtyytyväisyys. Siinä se tuli! Työtyyväisyys.
Miten säilytetään työtyytyväisyys? Vastaukseni on: Lisätään onnellisuutta.

Mikä luo onnellisuuden?

Omalta tontiltani katsottuna autan ihmisiä onnistumaan ja kehittymään. Haluankin haastaa ihmisiä miettimään, mikä tekee heistä onnellisia. Onnellisen ihmisen elämään kuuluu muutakin kun vain työtä. Balanssia työn ja vapaa-ajan välille pitää joskus miettiä yhdessä, silloin kun työ imaisee mukaansa liiaksi asti. Onnelliset ihmiset ovat innostuneita toteuttamaan asioita ja halukkaita kehittämään organisaatiota. Tämä on jatkuvuuden ja onnistumisen kannalta ratkaiseva asia. Onnellisuus on sekä järkiperäistä tyytyväisyyttä elämään, että positiivinen tunnetila. Onnellisuuden lisääminen edellyttää, että muuttaa elämäänsä ja sitoutuu päämääriinsä. Onnelliset ihmiset nauttivat työstään ja yhteistyö toisten kanssa sujuu.

Onnellisuus:

  • Lisää innostuneisuutta, energisyyttä ja luovuutta
  • Parantaa yhteistyökykyä ja motivaatiota auttaa muita
  • Vähentää stressiä
  • Lisää sitoutumista päämääriin

Onnellinen ihminen:

  • On muiden mielestä osaava ja ystävällinen
  • Nauttii tekemisestään ja saa paljon aikaan
  • Saa enemmän ystäviä ja kykenee luomaan verkostoja

Hyvinvointia käytännön tasolla

Tärkeä osa työtyyväisyyttä on myös, että ihmisten pyyntöihin reagoidaan. Toteutankin Bilotilla erilaisia työntekijöiden palvelupyyntöjä ja toimin sanansaattajana. Pyrimme PeopleOps-tiimimme kanssa paperin pyörityksen sijasta auttamaan, tukemaan ja reagoimaan.

Tehtäviini kuuluu myös hoitaa työsuhteen elinkaareen liittyviä asioita, kuten lounas- ja virike-etuja. Toimin myös yhteyshenkilönä työterveyshuoltoomme ja työeläkeyhtiöön ja olen Bilotin työsuojeluvaltuutettu. Organisoin myös erilaisia tapahtumia ja hoidan lisäksi toimiston juoksevia asioita. Ja, koska fyysinen hyvinvointi on tärkeä osa kokonaisvaltaista hyvinvointia ja koska olen koulutukseltani myös Personal Trainer, järjestän meillä säännöllisesti aamutreenejä, venyttelyhetkiä ja hengähdystaukoja. Nämä nousivatkin toimintatapoja koskevassa kyselyssämme myös yhdeksi tärkeäksi asiaksi, jota meidän pitäisi vaalia.

Tänä vuonna osallistuimme Tough Viking-tapahtumaan, jonka innoittamana aloimme jo miettimään seuraavaa tapahtumaa. Kilpailuhenkisyydestä kun meillä ei ole pulaa 😉

Koen, että työni on merkityksellistä, ja olen onnellisempi työelämässä kuin koskaan ennen. Saan olla rakentamassa uutta kulttuuria ja vaikuttaa siihen, mitä meillä tehdään HR-vinkkelistä katsottuna. Välittäminen ja empattisuus on minulle sisäsyntyistä, ja nämä auttavatkin havainnoimaan tilanteita toisten ihmisten näkökulmasta. Koen olevani etuoikeutettu auttamaan ihmisiä huomaamaan, että “nyt sulla menee vähän liian lujaa”, tai kysymään vain: “Mitä sulle kuuluu?”

Kovien tavoitteiden saavuttamiseen vaaditaan myös pehmeää puolta.

Bongasin Talouselämän sivuilta 10 ohjetta onnellisuuteen. Lue lisää täältä!


17.08.2017 / Terhi Jaakkola

Miksi et peukuta tätä postausta? -tekstissäni pohdin, miksi työhön liittyvät julkaisut keräävät kovin vähän peukkuja verrattuna vapaa-ajan tarinoihin. Facebook-kanavallamme eräs kommentoi: ”… kuvittelisin, että ammatillisen sisällön jakamisessa/tykkäämisessä ollaan vieläkin tarkempia (kuin viihdesisällön jakamisessa), sillä mietityttää, onkohan tämä artikkeli nyt oikeasti hyvä vai pitävätkö muut ihan pöljänä, jos jakaa vääränlaista sisältöä.”

Pöljyys jäi pyörimään päähäni. Mietin, miksi on vaikea olla pöljä työasioiden äärellä ja mitä ilmeisimmin helppoa olla pöljä vapaa-ajalla? Miksi työhousut jalassa ei voi myöntää ettei osaa kaikkea? Voisiko asia olla päinvastoin? Töissä joutuu omaksumaan uusia asioita toisinaan kohtuuttomaankin tahtiin. Kaikkeen ei ehdi itse perehtymään. Miksi ei voisi myöntää olevansa suuren osan ajasta pöljä ja aika pihalla?

Parhaat keskustelut käydään sunnuntaisin

Työhyvinvointiverkosto Work Goes Happy lienee taho, joka tietää jotain pöljyyden vaikutuksesta työelämään. Verkoston työelämäniloa edistävän ja yllättävän keskustelevan Twitter-tilin ylläpitäjäksi paljastuu Jyri Kansikas.

Jyri innostuu kommentoimaan aihetta:“Hyviä pöljiä on aivan liian vähän. Heittäytyminen johtaa aina värikkäämpiin ja monipuolisempiin keskusteluihin. Twitter-tilillä olen huomannut, että herkullisimmat keskustelut käydään sunnuntaiaamuisin. Silloin ei olla työhaalarit päällä ja uskalletaan olla himmailematta omien ajatusten kanssa.

Pöljyyden pelko on somea suurempi ongelma työelämässä.”

 Asiantuntijuus tappaa 2020-luvulla

Kysyin neuvoja suosikkitunnegurultani Camilla Tuomiselta. Camilla vastaa salamannopeasti: “Suomea vaivaa tauti nimeltä Asiantuntija. Olen kuullut kymmeniltä ihmisiltä siitä, kuinka Suomi on liian asiantuntijalähtöinen. Pitäisi aina olla vähintään tohtori ollakseen uskottava kommentoimaan asioita. Se rajoittaa usein liikaa, kategorisoi ja estää juuri pöljyyttä eli heittäytymistä epävarmuuteen.

Heittäytyminen epävarmuuteen on välttämättömyys, jos haluamme selvitä 2020-luvulla. Tietotaito ei tule riittämään, sillä kone luettelee listasi sekunneissa tuplateholla ja tuhat kertaa kattavammin. Se, mitä jää on tavallaan tuo pöljyys – kyky yhdistellä outoja asioita, kuunnella pieniä hiljaisia signaaleja ja sanoa ääneen jotain, mikä on ihan keskeneräistä.

Vain näin pääsemme aidosti uusien asioiden äärelle. Haavoittuvaksi pöljäksi heittäytyen yksilö voi päästä käsiksi ihaniin tunteisiin: innostukseen, wow:hun ja flow:hun. Pitää uskaltaa sanoa se, mitä oikeasti ajattelee ilman, että miettii, mikä on oikein tai viisasta.”

Keisarin uudet vaatteet

Pöljyyden pohdinta seuraa mukanani kesäiltaan. Vaivaan aiheella muutamaa työelämän konkaria. Kuulen tarinan, jossa johdon paikalle kutsuma konsultti saa tirehtöröidä päivää piinaavan pitkälle. Katseet harhailevat kattolistoissa, sähköposteja hoidellaan vaivihkaa, konsultti saa jatkaa monologiaan keskeytyksettä. Ilmassa on kahvinkatkua ja myötähäpeää, kunnes joku rohkaistuu: “Voisimmeko lopettaa tähän? Hukkaamme kaikki aikaamme.”

Asuvatko rohkeus ja pöljyys samoissa housuissa?

Pöljäpäivä

Kun seuraavan kerran emmit peukun äärellä, heitäpä reippaan reteä peukku pohtimatta, mitä muut miettivät! Kommentoi! Jaa sensuroimaton ja keskeneräinen ajatuksesi avoimesti kaikkien jakoon. Voit joutua myönteisen spiraalin vietäväksi.

Ystävä kertoi hyvin poikkeuksellisesti rakentamastaan työpäivästä, jonka aikana hän päätyi paljastamaan paloja aidosta itsestään uusille työkavereilleen.

Kysyin: “No mitä siitä seurasi?”
Hän: “Pelkkää hyvää.”

 

Camilla Tuomisen linkkivinkit:


5.10.2016 / Jaana Lahtinen

Autamme asiakkaitamme mittaamaan heidän asiakaskohtaamisia mm. verkkokaupoissa, jolloin siitä saadut tiedot antavat hyvää informaatiota asiakkaidensa käyttäytymisestä. Oikein analysoituna tämä tieto auttaa verkkokauppayhtiötä parantamaan kaupan toimintoja ja kohdistamaan kampanjoitaan paremmin – siis tuottamaan lisämyyntiä, mutta myös tuottamaan parempia asiakaskohtaamisia. Samaan aiheeseen pureutui Jenna Ruostela blogissaan Jalosta asiakaskohtaamisista, kerätty data ymmärrykseksi ja toimenpiteiksi.

Mittaamme myös omia asiakaskohtaamistamme niin projektien kuin palveluiden näkökulmasta. Analysoimme tulokset yhdessä asiakastiimien kanssa. Opimme ja kehitämme tapaamme toimia ihan joka viikko. Pyrimme pelkkien numeroiden lisäksi käymään avointa keskustelua asiakkaidemme ja tiimiemme kanssa, sillä pelkät numeroista tehdyt päätelmät voivat johtaa harhaan. Blogissaan Todistuksenjako Kristiina Sarén avaa lisää tapaamme analysoida asiakaskohtaamisiamme.

Oli kyseessä sitten sähköinen kohtaaminen verkkokaupassa tai projektin/jatkuvan kehittämisen kasvokkain tapahtuva asiakaskohtaaminen, pitää olla määriteltynä miten haluamme kohdata asiakkaan yrityksenä – asiakaskohtaamisen kulttuuri. Tällaisessa asiayhteydessä kulttuuri on mielestäni jaettuja asenteita, tavoitteita ja käytäntöjä, jotka yhdistävät organisaatiota.

Jokaisen asiakaskohtaamisen takana on aina yksi tai useampia henkilöitä, ihmisiä, jotka kohtaavat, siksi ei riitä, että pelkästään analysoimme saatua dataa lukuina. Huomioitavaa on myös se, että tämä koskee kaikkia yrityksessä työskenteleviä ei vain ns. asiakaspalvelua, jokainen kohtaaminen vaikuttaa asiakkaan kokemukseen yrityksestämme – olemme siis kaikki vaikuttajia.

Asiakaskohtaamisten kulttuuri kajakissa Kuva: Jaana Lahtinen

Oletammeko vain, että kaikki asiakaskohtaamisissa olevat henkilöt luonnostaan tietävät miten me yrityksenä haluamme kohdata asiakkaan? Olemmeko oikeasti määrittäneet sen yritystasolla, onko meillä asiakaskohtaamisen kulttuuri? Uskoisin, että monessakin yrityksessä oletetaan ja pidetään tätä jotenkin itsestään selvyytenä. Miten uusi yritykseen tuleva työntekijä voi tietää mitä me yrityksenä odotamme asiakaskohtaamisista?  Kuinka moni kouluttaa jatkuvasti kaikkia asiakasrajapinnassa olevia hengittämään haluttua kulttuuria? Kenkiä myyvä Zappos kouluttaa henkilöstönsä asiakaskohtaamisen kulttuuriin, tästä kerrotaan Kissmetrics:n blogissa Zappos-art-of-culture, olisiko vastaavanlaisesta ajattelumallista opittavaa myös Suomessa?

Kun avoin asiakasakohtaamiskulttuuri on saatu eloon, on paljon helpompaa määrittää mitä haluamme mitata, miten saatua dataa analysoidaan ja miten saadut tulokset jalkautetaan osaksi kulttuuria. Miten teidän yrityksessänne, onko kulttuuri kunnossa?


31.08.2016 / Kristiina Burtsoff

Tämä on 38. blogikirjoitukseni bilotina ja samalla myös viimeinen. Julkaistessani ensimmäisen kirjoitukseni keväällä 2013 ei meillä biloteilla ollut ohjattua sisällöntuotantoa, jossa asiantuntijat jakavat ajatuksiaan tilaustyönä. Innokkaiden kirjoittajien kynäilyt sukelsivat läpi kollegiaalisen seulan. Tämä on edelleen henki Bilotilla. Jos olet seuloutunut työskentelemään tässä joukkueessa, saat oikeasti tehdä asioita, jotka koet oikeaksi. Fiksuille on ominaista testata ajatuksiaan muilla. Ketään ei ole yllätetty hämäristä puuhista. Luottamukseen perustuva organisaatio oli olemassa jo kauan ennen kuin se piirrettiin ruutupaperille, virallistettiin ja annettiin nimeksi: itseohjautuva organisaatio FC Bilot.

Jos mukavuusalueella oleskelu riitäisi, jatkaisin ehdottomasti töissä näiden upeiden ja rakkaaksi tulleiden ihmisten parissa. Turvallisuuden sijaan nautin, kun saan tarttua uuteen ja tuntemattomaan, haastaa itseni huolella ja kokea uusien ideoiden kohisevan päässäni. Sama koskee HR-toimintoa yleisesti, joka on minulle yksi yrityksen kehittämismoottoreista ja sen kuuluu pitää itsensä liikkeessä.

Saappaiden koolla ja edessä olevalla maastolla on siis suuri merkitys, kun siirryn muutaman sata metriä länteen, Siilin henkilöstöjohtajaksi. Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua ja varmasti jotain oranssia.

Mikä on Bilotin salainen ase talenttimarkkinoilla pian entisen työntekijän näkökulmasta? Minusta se on ennen kaikkea ihmiset ja kulttuuri. Bilotilla on aidosti arvolähtöinen yrityskulttuuri. Arvojen määrittelyssä on onnistuttu aikanaan hyvin. Ne elävät arjessa ihmisten kautta, näkyvät ambitioissa, innostuksessa ja siinä miten ihmiset heittäytyvät. Mieleenpainuvin heittäytymisen hetki on ollut CRM-tiimin kuorolauluna esittämä liiketoimintasuunnitelma ”Still haven’t found” akustisella kitaralla säestettynä ja uudelleen sanoitettuna. Jos heität biloteille haasteen, älä odota tavanomaista.

Millaisia sitten ovat bilotit? (Tässä kohdassa pääsi itku.) Henkilöstöammattilaisena olen saanut jakaa ilot ja surut, lähettää kukkia, ottaa osaa, halata ja onnitella. Bilotilla olen saanut retkeillä tämän suurenmoisen porukan kanssa joka vuosi ja eri teemoilla: Tallinnassa, Himoksella, Tampereella ja Poznanissa. Olen saanut iloita parhaassa mahdollisessa seurassa maalla, merellä ja ilmassa. Olemme juosseet yhdessä yöllä, suunnistaneet päivällä ja viihtyneet poreammeessa aamunkoittoon. Laulettu on erityisen paljon. Vaikka olen tittelin mukaan sisäisessä roolissa, olen saanut myös tavata asiakkaitamme muuallakin kuin kahviautomaatilla ja olemme kehittäneet asiakkaidemme kanssa ylivertaista asiakaskokemusta yhdessä. Missään en ole saanut niin paljon tukea, arvostusta ja mahdollisuuksia kuin täällä. Biloteille kuppi on aina puolitäysi. Työperäisen angstikohtauksen tai epäuskon iskiessä työkaverit hinaavat tilanteen yli. Kinattukin on ja kiroiltu.

Tärkeimpään, työkavereihini, olen voinut aina luottaa – hyvinä ja pahoina päivinä. Erityisesti erityisen pahoina.

Hei hei rakkaat bilotit! Teitä on jo ihan järkyttävä ikävä!


4.08.2016 / Kristiina Burtsoff

Tämän kirjoitus on julkaistu aikaisemmin kirjoittajan omassa LinkedIn-blogissa.

”Kesällä sitten ehdin siivoamaan sähköpostin, päivittämään tasa-arvosuunnitelman ja lukemaan Kauppalehden.” Näin ajattelee varmasti joka toinen kesää odottava ja vähän väsähtänyt toimistotyöläinen. Palasin viikko sitten kesälomalta tyhjään toimistoon suorittamaan edellä mainittuja tehtäviä. Asiakaspalvelumme sentään on paikalla, mutta kun järjestelmät asiakkaillakin toimivat, konttorilla soi hiljainen musiikki ja aurinkoiset päivät kuluvat täydessä toimintavalmiudessa odotellessa.

HR-työ on pahimmillaan kuin palvelukoordinaattorin työn nurja puoli, tulevien ongelmien odottelua. Niihin voi valmistautua hinkkaamalla prosesseja, mutta ammattitaito punnitaan vasta kun on tilanne päällä. Yllättävän monta kertaa olen kuullut tarinan, jossa firman HR jäi sairauslomalle kun yrityksessä alkoivat YT-neuvottelut. Kaikki kunnia HR-työn kuormittavuudelle, mutta kyllähän se on vähän sama kuin toimitusjohtaja laittaisi kännykän kiinni ja lähtisi kalaan sillä hetkellä kun asiakkaalla bisneskriittiset järjestelmät kaatuu.

HR-työhön minulla on viha-rakkaussuhde, jota en ole kauheasti vuosien varrella peitellyt. Rakkaus tulee ensin. Se syntyy ensi sijassa siitä, että HR-roolissa minulle on annettu avainpaikka johtaa muutosta, tehdä innostavia, luovia asioita ja työskennellä ihanien ihmisten keskellä ja hyväksi. Jos tuosta ei löydä sisäistä motivaatiotaan, niin mistä sitten. Tämä on ihan paras ammatti, ja olen kokeillut muutamia muitakin tarjoilijasta controlleriin.

Viha on kyllä liioittelua, mutta turhautuminen kuvaa hyvin suhdettani HR-työn perinteiseen näkökulmaan, joka on oma napa. Jossain vaiheessa HR:stä tuli muotia ja kaikkiin yrityksiin pykättiin prosessit ja lomakkeet, kun alettiin yhtäkkiä välittämään näistä ihmisasioista. Moni HR jätti työn siihen ja olen näitä tilanteita nähnyt konsulttina ja työpaikkaa vaihtaessa. Olen sitä mieltä, että ainakin henkilöstöjohtajan ja hyvin yleisen yhden-ihmisen-HR-osaston tulee osata paljon muutakin kuin pelkkää hooärrää. Perinteinen HR-osaaminen on itse asiassa läjä lakipykäliä, ymmärrys muutamasta HR-keskeisestä prosessista (ehkä neljästä) ja palkanlaskennan periaatteiden verran numero-osaamista. Sillä kuitenkin katetaan vasta HR:n omat vaatimukset itselleen eli se oma napa. Tämä taas on sama kuin että koodari osaisi kirjoittaa ohjelmointikieltä ilman että olisi vielä tehnyt yhtään toiminnallisuutta mihinkään sovellukseen.

Jos minä saisin päättää, HR-työn tarkoitus olisi edesauttaa liiketoimintaa luomaan nahkansa uudestaan ja uudestaan, fasilitoida muutosta tukevaa keskustelua, pilkkoa strategiaa konkreettiseksi toiminnaksi, vahvistaa kulttuuria ja toimintatapoja jotka tuottavat merkitystä ihmiselle, joka aamulla konttorin ovesta kävelee sisälle. Tuo ei ole helppo duuni. Mutta kun käytännössä kaikki liiketoiminta tapahtuu ihmiseltä ihmiselle, tämä meidän ihmisresurssiosastomme ei ole kellekään hyödyksi pelkkänä hallinnonpyörittäjänä.

Miten HR-työssä sitten pärjää? Ensiksi pitää miettiä, kuinka valmis on ottamaan haasteita vastaan ja laittamaan nahkaansa alttiiksi, jos oma tausta ei ole liiketoiminnan puolelta. Jos riskinottokyky on matala, suosittelen roolia hallinnollisissa HR-tehtävissä. Huono uutinen on, että niitä eivät enää montaa vuotta ihmiset suorita. Toinen vaihtoehto on kehittää osaamistaan jollakin melko pysyvällä osa-alueella kuten työsuhdeasiat, joissa joudutaan tekemään tulkintaa ja joihin myös liittyy ihmiskontakti. Tuskin robotit vielä muutamaan vuoteen hoitavat irtisanomiskeskusteluja tai YT-prosesseja. Jos kuitenkin strateginen HR kiinnostaa, pitää ottaa niitä riskejä. Ensinnäkin pitää alkaa opiskella ihan uutta kieltä, jota ei opetettu kauppiksen johtamisen kurssilla. Sitä oppii helpoiten liiketoimintajohdolta ja seuraamalla ihmisten työtä läheltä. En suosittele istumista omassa työhuoneessa vaan näytönsuojaa läppäriin. Kannattaa lukea paljon ja kysyä, kun ei ymmärrä. HR:nä olen saanut aina anteeksi, että olen se palaverin urpo jolle kaikki pitää selittää kahteen kertaan. Viimeinen suositukseni on kasvattaa vähän paksumpi nahka mutta jättää siihen sydämen kokoinen aukko.


17.06.2016 / News Team

Kirjoittanut: Milla Halttunen, Someron lukio

 

Vietin päivän mittaisen TET-jakson Bilot Oy:llä. Jakson tarkoituksena oli seurata yhtä työntekijää päivän ajan itse kuitenkaan tekemättä mitään. Koulumme halusi kokeilla erilaista TET-muotoa. Sen sijaan, että menisimme viikoksi tekemään töitä, joita voisimme ilman koulutustakin tehdä, halusimme saada paremman kuvan ammateista, joihin voisimme myöhemmin pyrkiä lukion ja sitä seuraavan koulutuksen jälkeen.

Lopulta päädyin kysymään serkultani Jennalta, pääsisinkö hänen mukaansa töihin yhdeksi päiväksi. Olen aina ollut kiinnostunut siitä, mitä Jennan työnkuvaan kuuluu. En ole juurikaan muuta tiennyt, kuin että hän työskentelee tietokoneiden parissa. Bilotistakaan minulla ei etukäteen ollut tuon enempää tietoa. Jenna työskentelee Bilotin Commerce -tiimissä Lead-konsulttina. Minulle selvennettynä tämä tarkoitti, että hän on mukana erilaisten verkkokauppaprojektien määrittelyssä ja projektinhallinnassa. Odotin, että koko päivä kuluisi enimmäkseen tietokoneen ääressä istuen, mutta sain huomata olevani melko väärässä. Vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa olikin työssä hyvin keskeistä.

TET-varjostaja 1

Päiväni varjostajana alkoi palaverilla, jossa keskusteltiin asiakaspalvelusta ja asiakkaisiin liittyvistä asioista. Ongelmanratkaisukyky osoittautui päivän aikana tärkeäksi ominaisuudeksi varjostettavalleni.

Aamupäivän aikana ehdimme tiivistää tulevan päivän tapahtumat ja käydä koulusta saadun lomakkeen kysymyksiä läpi. Jennan työskentelytilassa vallitsi rentous, vaikka kaikki tekivätkin kokoajan tietokoneillaan töitä. Työilmapiiri oli auttavainen ja asiat ratkaistiin yhteisvoimin. Itsekin sain myönteisen ja kiinnostuneen vastaanoton, josta tuli oitis positiivinen vaikutelma.

Pääsin osallistumaan myös erästä verkkosivustoa koskevaan palaveriin, joka käytiin kokonaan englanniksi. Pidän paljon vieraista kielistä, erityisesti englannista. Keskustelua oli mielenkiintoista seurata, ja palaverissa käytetty englanti oli puhdasta ja ymmärrettävää itsellekin. Mukana oli toki sanastoa, joka oli vielä täyttä hepreaa. Välillä en edes suomen kielellä ymmärtänyt mistä oli kyse.

Lounastauon jälkeen palasimme vielä työpaikalle kertaamaan työasioita ja keskustelemaan koulutuksesta ja muista elämän tärkeistä kysymyksistä.

Päivän aikana englannin kielen tärkeys Bilotilla tuli esiin jatkuvasti. Kansainvälisyys näkyi selkeästi, ja siitä olinkin erityisen ylpeä Job Shadowing -kohteessani. Jennan työ vaikutti monipuoliselta ja sopivan vastuulliselta. Samalla kuitenkin riittävä vapaus vaikutti mukavalta. Työpaikalla kukaan ei tuntunut olevan huonommassa asemassa kuin toinen, eikä minkäänlaista arvoasteikkoa tullut näkyviin. Kaikki työtilat, jotka pääsin näkemään, olivat siistejä ja avaria. Sisustus oli lämminhenkistä ja käytännöllisyys huokui kaikkialla. Pääsin jopa näkemään yrityksen omat saunatilat, joiden olemassaolo tuli minulle suurena, mutta positiivisena yllätyksenä.

Kaiken kaikkiaan päiväni Bilot Oy:llä oli mukava ja lämminhenkinen. Vierailusta jäi ainoastaan positiivisia muistoja.

TET-varjostaja


17.06.2016 / Kristiina Sarén

Oletko jo kuullut suvivirren? Entä saitko todistuksen? Meille biloteille kesäkuu on aina – ei todistustenjako- – vaan todistuksenjakoaikaa. Me yhdessä saamme yhden yhteisen todistuksen asiakkailtamme asiakastyytyväisyyskyselyn tulosten muodossa. Iloksemme todistuksessamme oli mukana tänä vuonna myös muutama kymppi.

Tänä vuonna saimme 100 vastausta. Tutkimme kaikki saamamme arvosanat tarkkaan ja erityisesti kiinnostavat meitä kuvaavat adjektiivit. Tänä vuonna oli kaikkein eniten käytetty adjektiiveja asiantunteva, luotettava, osaava ja innovatiivinen. Juuri tällaisia haluammekin asiakkaitamme auttaessamme olla.

Vuosi sitten kuuntelimme asiakkaitamme saman kyselyn avulla. Silloin kehitystä vaativien adjektiivien listalta poimimme pohdittavaksemme erityisesti tämän kolmikon: lupaukseton, epäluotettava, ja ammattitaidoton. Nyt olemme kiitollisia, että halumme kehittyä näkyy tuloksissa: nämä sanat ovat vaihtuneet negaatiosta positiivisiksi adjektiiveiksi.

Missä aiomme kehittyä? Tänä vuonna Asiakkaidemme antamat adjektiivit kuriton, sekava ja huolimaton päätyvät listalle, jonka avulla opimme entistä paremmiksi kuluvan vuoden aikana. Muutos vaatii sattuman sijaan sitkeää työtä. Sekavuuden vähentämiseksi, laadun varmistamiseksi ja tarvittaessa toimitusten nopeuttamiseksi jokainen tiimi aloittaa viikon yhteisellä tapaamisella, tukitarpeiden läpikäynnillä ja tiedon jakamistuokiolla.

Toimintatapojemme jämäköittämiseksi olemme selkiyttäneet Bilotin eri roolien tehtäviä jatkuvissa palveluissa sekä tarkentaneet yksittäisen henkilön valtaa ja vastuuta itseohjautuvassa organisaatiossa osana asiakastiimejämme. Haluamme olla joka päivä eilistä parempia, kehittyä jatkuvasti. Kysymme edelleen asiakkaidemme mielipidettä jokaisen toimituksen jälkeen. Keräämme risut ja ruusut yhteen, ja teemme kehityssuunnitelman myös asiakkuuden näkökulmasta.

Puolan tytäryhtiömme on osa myös Suomessa tarjoamaamme palvelua. Yhdistämällä Puolan ja Suomen konsulttejamme voimme entistä paremmin vastata tällä hetkellä lähes jokaisessa yrityksessä tuntuvaan kustannustehokkuuspaineeseen.

Millainen rooli on opettajalla oppilaan numeroiden takana? Meidän todistuksen ilahduttavimmat adjektiivit ovat vahvasti upeiden asiakkaidemme ansiota. Me emme olisi asiantuntevia, luotettavia, osaavia ja innovatiivisia, jos asiakkaamme eivät olisi juuri tällaisia.

Kuritonta ja sopivan huolimatonta kesää kaikille!


16.06.2016 / Soile Toivanen

Kesä. Tekee mieli tehdä kaikkea sitä, mitä talvi ei sallinut. Kesäloma ja lomarahat sen sijaan sallivat.

Kesälomarahat napsahtavat tänäkin kesänä useiden tileille. Toisille summan suuruus ja laskentatapa on täysi mysteeri, mutta toiset tietävät tarkalleen, mitä odottaa. Kesälomaraha on kuin joulun alla saapuvat veronpalautukset. Helposti ylimääräiseltä tuntuvaa, tuhlattavaksi tarkoitettua, vapaata kassavirtaa. Lomasäät ovat vaikeasti ennustettavissa, mutta kassavirrat eivät – vai ovatko? Vai kuulutko niihin, joiden ei mielestään tarvitse edes miettiä koko asiaa?

Yrityksille kesälomarahat ovat piikki alaspäin kassavirrassa. Kun tähän lisätään se fakta, että Suomi on suljettu heinäkuussa, ovat kassavirrat kovilla jäätelökioskeja lukuunottamatta. Tällöin oikea kysymys ei ole se, onko pankkitilillä rahaa, vaan miltä kassavirtaennuste näyttää. Onko pankkitilin raha kassavirran näkökulmasta vapaata vai varattua?
Huolellisesta kassavirtaennustamisesta huolimatta tulee yllätyksiä vastaan. Mikä on yrityksesi suunnitelma B? Entä oletko testannut henkilökohtaisen kesäkassavirtasi yllätysten kestävyyden? Oman loman voi pilata huono sää, yrityksen kesän huono kassavirtaennuste.

Yrityksillä on onneksi monia keinoja suojautua kassavirtansa negatiiviseenkin virtaussuuntaan. Hyvä ja tehokas kassavirransuunnittelu auttaa ajoissa tunnistamaan tarpeen suojautumistoimille. Kassavirransuunnittelun avuksi käy mm. SAP BPC (Business Planning and Consolidation), millä Bilot on toteuttanut asiakkailleen kassavirran suunnitteluratkaisuja osana kokonaisvaltaisempaa liiketoiminnan suunnittelukokonaisuutta.

Mutta kun yllätyshäät ja -säät sotkevat henkilökohtaisen kassavirran, on lainaraha usean oljenkorsi. Lähitapiolan viime viikolla julkaiseman selvityksen mukaan joka kahdeksas suomalainen on alhaisen korkotason vuoksi tehnyt velkarahalla hankintoja, joita ei muutoin olisi tehnyt. Mitä jos olisit kuin menestyvä yritys ja viettäisit hetken kesäistä kassavirtaasi pohtien? Palkitsisit itsesi kesän lopuksi kassavirtamaisterin kahveilla lainarahapainajaisen sijaan? Ilmaista rahaa kun ei olekaan, vaan korotonkin velka on lopulta maksettava takaisin.

Älä siis ota kesäkassaa, jollet halua huolehtia siitä myös syksyllä.


24.05.2016 / Kristiina Burtsoff

Mukaan tarvitaan vain snorkkeli ja sombrero. Sukat ja kengät voi halutessaan jättää kotiin. Mihin olemmekaan lähdössä?

Liiketoimintaympäristöjen lisäksi olemme rakentaneet jo vuosien ajan onnistuneita ja kutkuttavan salamyhkäisiä kevätretkiä. Kevätretkeilyseniorit muistelevat virnuillen aikaisempien vuosien reissuja, joissa yllättävän poron lisäksi on tarvittu myös passia. Järjestelytoimikunta on aina edellisvuotisen toimikunnan valitsema. Viime kesän kynnyksellä viestikapula lähti kuitenkin mystisesti omille teilleen. Järjestely siirtyi SKRTR:lle (SalainenKevätRetkiTyöRyhmä). Tämän maan alla vaikuttavan ryhmän liikkeistä ei kenelläkään ole hajuakaan. Jopa johtoryhmä on nähty kattoterassilamme pohtivan tilannetta täsin ymmällään. Sitkeä huhu väittää: kevätretki on tulossa. Me olemme valmiina.

Kevätretkillä, kuten elämässä yleensäkin, opimme kaikenlaista uutta ja hyödyllistä. Vuoden 2013 retkellä syntyi TakahaliTM. Takahali syntyi, kun uskomaton määrä talenttia sullottiin samaan raitiovaunuun ja biloteille annettiin vapaat kädet toimia. Tämä innovaatio oli lähtölaukaus nykyisen itseohjautuvan organisaatiomallimme eli FC Bilotin synnylle.

Kevätretkillä voi äkillisten innovaatiopuuskien lisäksi kokea monenlaista yllättävää. Toisinaan olemme joutuneet neuvostoarmeijan vangeiksi hylättyyn vankilaan laulamaan kansallishymniä venäjäksi, joskus vain chillataan rennosti rannalla. Kaikkeen pitää varautua ja tähänhän koko organisaatiomme on tottunut. Työ itsessään jo vahvistaa kevätretkestäselviytymiskykyjä. Kokeneen sanat ensi kertaa retkeileville: pakkaa mukaan rento asenne, passi, hammasharja ja ensiapupakkaus.

Kahvihuonessa kerrotaan tarinaa bilotista, jonka tärkein syy tulla Bilotille töihin, oli halu päästä mukaan Bilot Toursin salamyhkäisille kevätretkille. Toki tarjolla on mielenkiintoista työtä ja kehittymismahdollisuuksia, mutta missään muualla ei voi kokea Bilotin The Kevätretkeä.

Koetko omaavasi kevätretkeilijän taidot? Haluaisitko oppia?

Kurkistathan urasivumme. Vaikka avoinna ei olisikaan juuri sinulle sopivaa tehtävää, annathan kuulua itsestäsi? Saatat olla juuri kaipaamamme, tuleva kevätretkeilijä.