31.08.2018 / Arto Pihlaja

Tänä keväänä Bilotin ja Louhian asiantuntijat venyttivät päiväänsä ja käyttivät vapaa-aikansa BilotGo.ai hackathon-kisassa. Olin mukana yhdessä tiimissä – siinä joka lopulta onnekkaasti voitti kilpailun. Tässä blogissa kerron ajatukseni siitä, minkä seikkojen ansiosta onnistuimme. Uskon että ne pätevät muihinkin analytiikka- ja tietojärjestelmäprojekteihin.

1. Oikean kysymyksen tunnistaminen

Olemme varmaan kaikki kuulleet innostavia esimerkkejä tekoälyn ja koneoppimisen käytöstä. Usein nuo esimerkkitapaukset ovat kuitenkin vuosien määrätietoisen työn tuloksia. Tilaajalla pitää olla näkemys siitä, miten tekniikkaa hyödynnetään liiketoiminnassa, mutta tavoitetta kohti edetään pienin askelin. On paljon helpompaa päättää ensin pilotista ja sitten mahdollisista seuraavista iteraatioista kuin hakea hyväksyntää vuosia kestävälle, miljoonien eurojen investointiohjelmalle. Rajauksia joutuu tekemään toteutuksenkin aikana, mutta joka vaiheen tulosten pitää silti olla hyödyllisiä.

kuvalähde: ligonier.org

Hackathonissa käytimme työn tilaajan kanssa paljon aikaa sopivan tehtävän tunnistamiseksi ja rajaamiseksi. Meidän piti tunnistaa kysymys, jonka vastauksesta olisi selvää hyötyä liiketoiminnassa, ja joka olisi ratkaistavissa käytettävissä olevilla tiedoilla ja ajalla. Aluksi ryhdyimme selvittämään lehmien ruokinnan vaikutusta maidon määrään ja laatuun, mutta työn edetessä jouduimme määrittelemään kysymyksen uudelleen. Kisassa päädyimme ennustamaan maidon määrää lehmän iän ja poikimisten perusteella ja jätimme muut kysymykset jatkoprojekteihin.

 

2. Tiedon kerääminen

Kun kysymys on selvä, kerätään vastauksen selvittämiseen tarvittavat tiedot. Varsinkin alussa työ voi olla vuorottelua kysymyksen määrittelyn ja tiedon etsimisen välillä, sillä tiedon määrä ja laatu eivät aina vastaakaan käsityksiä.

Hackathonissa ryhdyimme tekemään ennustavaa mallia esimerkkitiedostojen perusteella. Vasta kisan puolivälin jälkeen osoittautui, että nuo tiedostot oli koottu käsin yksittäisistä lähteistä. Varsinaisen aineiston rakenne poikkesi esimerkeistä täysin ja mikä pahinta, tieto ei ollut riittävän kattavaa. Palasimme siis määrittelyyn. Sovimme myös, että kisan jälkeen teemme suunnitelman tiedon keräämiseksi ja jalostamiseksi.

 

3. Tiedon valmistelu

Yleisesti sanotaan että koneoppimisprojektissa ainakin 80 % työstä on tiedon valmistelua ja alle 20 % ennustavan mallin kehittämistä. Näin oli tässäkin projektissa – toteutusvaiheen osalta! Kun otetaan huomioon määrittely ja julkaisun valmistelu, algoritmien soveltamiseen käytetyn ajan osuus jäi vielä selvästi pienemmäksi.

Keskeisin osa datastamme oli roboteista saatuja mittaustuloksia, joten sen luulisi olevan määrämuotoista ja johdonmukaista. Käytännössä kuitenkin robotit olivat erilaisia ja tuottivat eri muotoista dataa. Sen lisäksi poikkeavien tulosten tulkinta oli vaikeaa. Esimerkiksi kun maidon rasvapitoisuus oli 30 %, kyseessä oli varmasti virhe, mutta olivatko 6 % ja 12 % välillä olevat arvot? Tiedon valmistelu edellyttää sen merkityksen syvää ymmärrystä. Siksi teimmekin sitä tiiviissä yhteistyössä tilaajan kanssa.

kuvalähde: Raisio Oyj

4. Julkaisu

Upeakin toteutus jää turhaksi, jollei kohdeyleisö omaksu sitä.

Hackathon-kisamme päättyi siihen, että toteutukset esiteltiin ulkopuolisista asiantuntijoista kootulle tuomaristolle. Niinpä tiimimme omistikin kahdeksan viikon kokonaisajasta yli viikon käyttöliittymän parantamiseen ja loppudemon valmisteluun. Mietimme esityksen kantavan tarinan ja karsimme sisältöä, jotta ratkaisu ja sen hyödyt korostuisivat. Kuten valmentajamme Antti Apunen meitä neuvoi: kohdeyleisöä ei kiinnosta, mihin algoritmiin toteutus perustuu. He luottavat siinä meidän asiantuntemukseemme ja haluavat vain nähdä tulokset ja hyödyn. Kun sisältö oli mietitty, harjoittelimme sen esittämistä toiminto toiminnolta ja jopa sanasta sanaan.

Hackathon päättyi vartin mittaisiin esityksiin, mutta muissakin projekteissa varsinainen julkaisuhetki on lyhyt ja ratkaiseva, oli sitten kyse sisäisen järjestelmän käyttöönotosta tai verkkopalvelun julkaisusta. Kuluttajat harvoin antavat toista mahdollisuutta, eikä ammattikäyttäjienkään kannata olettaa olevan pitkämielisiä. Ratkaisun hyödyn pitää nousta selkeästi esille, ja käytön pitää näyttää helpolta. Siispä projektin loppuvaiheessa täytyy malttaa lopettaa teknisten ominaisuuksien täydentäminen ja panostaa aikansa julkaisuun. Kun julkaisu onnistuu, ratkaisua voi hyvin täydentää seuraavissa iteraatioissa.

Uskon, että hackathonissa viimeistelty esityksemme lopulta ratkaisi kisan, ja palkitsi siten viikkojen uurastuksen. Samoin uskon, että projektin kuin projektin viimeistely varmistaa hyödyt.

Lisää BilotGo.ai-hackathonin ideasta täällä ja kisaamisesta täällä. Esittelemme muiden joukkueiden kanssa hackathonin tuloksia tänä torstaina tapahtumassamme – olethan tulossa?

kuvalähde: jonwilma.com

7.06.2018 / Lasse Ruokolainen

Kun toimarimme Mika Laukkanen alkuvuodesta alkoi vihjailla osallistumisesta Bilot:in järjestämään hackathoniin, en oikein tiennyt mitä tästä olisi pitänyt ajatella. Eihän tällaisella (entisellä) pitkän linjan akateemisella tutkijalla ollut mitään hajua koko käsitteestä.
Tiedossa oli kuulemma erinäisten asiakkaiden sparraamista AI:n saralla – vieläpä suurelta osin omalla ajalla, joten suhtauduin ajatukseen, sanotaanko, melko avoimesti.

 

Kahden vuorokauden uneton rutistus, pitsa- ja kokispalkalla…

Kun häkki sitten polkaistiin käyntiin huhtikuun alkupuolella, oli kuvio ehtinyt jo kirkastua melkoisesti. Etenkin, kun pääsin osallistumaan häkkiin osallistuvien asiakkaiden potentiaalisten bisnesongelmien ennakkokartoitukseen.

Kyseessä oli huolella järjestetty, kahden kuukauden häkki, jossa ratkottiin koneoppimisen ja tekoälyn turvin Reiman, Altian, Raision ja KONEen liiketoimintaongelmia. Kisaan lähdettiin Bilotin konsulteista ja Louhian Data Science -tiimin jäsenistä kootuin joukkuein.
Itse osallistuin KONEen ja Raision joukkueisiin.

Hissi

 

 

 

Kuten arvata saattaa, tavoitteet olivat melko erilaiset – toisessa keississä keskityttiin hisseihin ja toisessa maidontuotantoon. Tämä tarjosi, ainakin allekirjoittaneelle, kaksi erilaista oppimiskokemusta.

 

 

 

Se tuskin on kenellekään yllätys, että suurimmat haasteet liittyivät näissäkin projekteissa dataan.
Ei niin että se olisi ollut huonoa, mutta datan hankkimiseen, yhdistelyyn ja muokkaamiseen saatiin taas kulumaan leijonan osa häkkiin uponneista työtunneista. Loput ajasta käytettiin analytiikan hiomiseen ja varsinkin käyttöliittymien kehittämiseen; kysehän oli kuitenkin ennen kaikkea tekoälyratkaisuista, ei pelkästä analytiikasta.

 

… vai lähdetäänkö Piilaaksoon?

Lopulta, tämän viikon tiistaina, koitti suuri päivä, jolloin asiantunteva, ulkopuolinen tuomaristo laittoi häkin lopputulokset Voittoparemmuusjärjestykseen.

Hienojen esittelyiden jälkeen saatoin joukkuetovereineni jopa hieman hymyillä, kun team-Raisio julistettiin voittajaksi.

Kaikki joukkueet pystyivät osoittamaan itselleen ja asiakkaille, että lyhyessäkin ajassa voidaan saada aikaan melko päräyttäviä ratkaisuja. Tämä olikin tässä häkissä mainetta ja kunniaa (hienoja palkintoja unohtamatta) tärkeämpää.
Näille ratkaisuille voidaan osoittaa konkreettisia ja merkittäviä liiketoimintahyötyjä!

Saavutettu lopputulos oli varmasti vasta alku, jonka pohjalta voidaan tulevaisuudessa kehittää todellisia tuotantoratkaisuja.

Lopetan pariin melko kulahtaneeseen fraasiin. Minusta tuntuu, että aletaan jo melko hyvin ymmärtää, että: don’t underestimate the power of data science. Tämän harjoituksen perusteella olen myös vahvasti sitä mieltä, että parempi data-ukko (tai akka) häkissä kuin yksin kotona koodia vääntämässä.

 

Lue lisää Bilotin Mathias Hjeltin blogi Hackathoneista ja pistä 29.8 kalenteriin – pääset kuulemaan lisää hackatonista Dixital X -tapahtumassa.


29.08.2017 / Jyrki Turunen

I’m sure everybody was incredibly concerned why I wasn’t at the office nor reachable by most work related channels last Friday.

You weren’t? Well, I’ll still tell you where I was and what I was doing. Better grab a snack or something, this is going to take a while.

 

One wild ride

I spent my weekend taking part in a hackathon organized by Elsevier and AMEE. To those who do not know these organizations (like me before the hack), they are medical associations. More specifically, Elsevier was the organizing party and AMEE, or the International Association for Medical Education to its friends, was the driving force behind the event. The goal of the hackathon was to come up with an idea to somehow improve the life of medical students, be it something to help them study better, have better access to a variety of information sources or perhaps help them transition from their studies to actual working life. You can read a better description of the event from its webpage here

Elsevier hackathon
Image source

Anyone who has ever participated in a hackathon can probably tell you approximately what went on during the 48 hours of the event. We met up at the event venue, got to know the other people, listened to idea pitches, selected our project teams and then spent most of the weekend trying to breathe life into our ideas in any way we saw fit. All of the ideas were meant to have digital applications and demos and that’s why, in addition to the 20 medical students flown in from all over the world, the organizers had gathered a whole bunch of developers and designers for the event as well. On Sunday afternoon everybody gathered at Messukeskus (Convention center) where AMEE was organizing a conference and made their final pitches to international judges, who then selected the three best ideas and rewarded them.

I have participated in hackathons before, mainly game development ones, so I had a pretty good idea of what to expect. What really blew my mind all throughout the event was that the 20 medical students really… didn’t. I’ve been living in an IT bubble ever since I started my studies at the Tampere university of technology where everyone I met had a basic understanding of software development principles, ways of working and the terminology that goes along with them. Getting to meet and work with medical students introduced a huge and extremely pointy needle to my bubble. Watching most of them listen to a workshop about MVPs, or minimum viable products, made me realize that all of this is brand new to them. Their expertise lies in a whole different field. You don’t need to know what wireframing means or how software is built when you are treating patients and saving lives. While the hackathon was a very enjoyable event in and of itself, it gave me this brand new perspective on things that I’d lost somewhere along my own educational road that perhaps I DO know something and have learned a thing or two to get to where I am today. I’m very grateful for that perspective.

 

The start of something beautiful

Now, I listened to a lot of great pitches at the start of the event. Most of the ideas were brought in by the medical students which makes perfect sense as they are the ones we are hoping to help and they are the ones who know what they need. While I had a tough time in deciding which idea I wanted to work on as there were multiple that piqued my curiosity, I ended up sticking with what I know and hopped on board a gamified solution meant to help senior medical students to transfer their theoretical knowledge into practice by solving actual patient cases on their phones.

Our team consisted of 4 medical students, 1 developer and me, a designer. While most hackathons are very code-intensive, half of the participants here were non-IT professionals so naturally the focus was also a little bit more on other aspects than coding something from scratch. I found this to be a good thing as quite often in hackathons the ideas are not thought out well enough in the beginning as everybody just wants to get to the actual coding part, which often leads to complete trainwrecks further down the road.

Teamwork image - hackathon
Image source

We had a solid idea which we then spent almost the entire Friday refining. Once we had aligned our vision of what we wanted to do, I sketched up a first draft of the flowchart for the game as I had previous experience in game development (and, well, the title DESIGNER isn’t just for show, you know?). Once everybody understood how it could approximately work, we all started improving on our initial steps and creating drafts for the views of each step in the flowchart. At the end of Friday, we had barely touched our computers or the technical side of anything, but we had a detailed plan of what to do and what our game would include.

All of this ideation and refining bore fruit the next day, as everyone excelled in their assigned duties. While myself and our developer worked on creating the views in our chosen platform (Marvel app, great tool, link at the end), our medical students worked on the content, the documentation and the pitch. Later in the day, we started putting everything together and our game started to actually arise from the ashes and sketches. For the first time in any hackathon I felt that we hadn’t bitten off more than we could chew as almost everything we wanted to include in our game actually made it in and was polished enough to show off as well. When I left for some rest at the end of Saturday, I did so with a good conscience as our project was in excellent state.

Sunday morning and day were mostly spent on rehearsing the pitch, moving to the main event venue and performing technical tests so that everything would work. Despite the day not containing a whole lot of actual development work or strict deadlines in terms of content creation, it was still perhaps the most stressful of the event’s 3 days as now was the time we had to present our brainchild to the rest of the participants and see what everyone else thought about it. Fortunately, we delivered a solid pitch and our team was very happy with the result. At the end of the day, we managed to land 2nd place in the event and everyone went home a lot richer from the experiences of the weekend. By the time I got home and had something to eat, I was quite exhausted and it didn’t take me too long to succumb to the siren call of my ever-so-alluring bed.

Exhausted picture - hackathon
Image source

Captain Hindsight, at your service

In retrospect, this hackathon might have been the most enlightening one of them all for me personally. Seeing people brought together from such different fields of life and how they manage to work so well together really broadened my horizons on what I thought was reasonable or even feasible. By the end of the event, my team’s medical students were happily wireframing away in Marvel app and I felt a certain kind of parental pride in knowing that I was part of the reason they had picked it up and were now initiated into the world of software development, no matter how small a part of it. I wish I could say something similar about me learning about medicine, but the way I just stared blankly into the distance every time I was supposed to type in some medical jargon until one of our med students came to my rescue continually proved otherwise. More than that, I have a newfound respect for medical professionals and doctors everywhere. They really have to cram an incredible amount of information into their brains during their studies and their ability and motivation to retain that information is what you and me will call upon when we’re injured or our lives are at risk. Now if only somebody taught them handwriting that wasn’t completely illegible then they’d truly be something else!

Doctors picture - hackathon
Image source

Getting the chance to participate in this event was a great opportunity for me for which I’m very thankful. It was a real pleasure to meet different kinds of people from all around the world and see what they can accomplish when they really put their minds into something, even if they have almost no previous experience in a particular subject. If anyone reading this has a chance to take part in similar endeavors, I highly recommend you to make time for them and go for it, you never know who you’ll meet, what you’ll learn or what you could end up creating!

Links:
Marvel app
Projects page of the event


26.04.2016 / Rickard Kallis

Bilot’s Customer Engagement consultants joined in a hackathon spirit to find out what SAP Hybris Cloud for Customer 1605 release had hidden under its hood. If you are not familiar with the product, Hybris Cloud for Customer (a.k.a C4C) is SAP’s cloud-based CRM system. The software supports sales, customer service, field service as well marketing processes. The nicest features include a modern user interface that scales out-of-the-box to practically any device. Now you might ask yourself, why we must have a hackathon for this? Well, we must not have it, but let me explain why we wanted to have it.

First of all, as it is a cloud software, there are regular updates every quarter that are automatically upgraded to every tenant, and there are usually a lot of new features released. For us working intensively with the solution the releases are significant milestones.  The release notes are in general around 200 slides long. In practice, you need to update your knowledge regarding the solution quarterly, to be able to give recommendations, not even speaking of implementing them. It is also as important to know how the new features might affect the existing solutions. Our customers expect us to be on top of these things and provide them with up-to-date recommendations. They, of course, love when we are quickly able to solve issues that might occur after an update, or even be proactive and point out potential failures in advance.

Secondly, this is a way more fun way to do it – a way that breaks the pattern of the day to day habits. The concept is generically called gamification, which has proven to be an excellent method for boosting workplace productivity and a great source of creativity. By collectively joining forces in a hackathon-like setting, we can cover more ground much faster. At the same time, there is a lot more knowledge sharing happening. A phenomenon that needs to be fostered in a world of digital knowledge work. Gatherings like these are the source of innovations where people are exchanging ideas without a formal structure. Innovation, however, is a topic that I need to come back to in another blog post.

Bilot's Customer Engagement consultans hack the 1605 release of SAP Hybris Cloud for Customer.
Bilot’s Customer Engagement consultans hack the 1605 release of SAP Hybris Cloud for Customer.

 

So the features for this release? First of all, the most noticeable change was that the product has now officially been re-branded to SAP Hybris Cloud for Customer, from previously just being SAP Cloud for Customer. This was an expected move by SAP to now be able to offer all of their products in the Commerce and Customer Engagement suite under the Hybris brand.

Secondly, another aspect that cannot go unnoticed is that SAP is investing in bringing new features that will support customers using the field service functionalities. The system now supports the “van stock”, which can be utilized to show the technicians on the field an up to date stock list. There are some new features for maintenance plans. You will now have even more options for the maintenance intervals, which are used to trigger service tickets. Time recording can now be done on an item level, and there are also rounding rules available. The resource scheduler has been improved to take service technicians’ availability time, and there is also a color coding available for different assignments, for easier work distribution.

The other areas did no remain untouched, despite the investments in the fields service. The sales area saw some improved features for merging accounts and contacts. Now you can merge accounts that belong to an account hierarchy, and as a added feature you can also merge accounts and contacts with leads and opportunities. The marketing side got a long waiting feature finally launched – dynamic target groups. This now allows users to create target groups that are automatically updated based on certain key figures.

Then there were a ton of user interface improvements. The ability to expand and restrict list lengths will for sure be a feature that will be implemented here and there. The mobile applications also got updated of course. Some new offline features were launched, the product list being one of them. Possibility to download to excel on mobile devices and also a business card scanner were released. I could go on, but these were just some examples of the new features added in the May 2016 release.

If you have questions regarding the new release or think that we could be in assistance with the new features, please feel free to contact us. See you at the next hackathon!