22.04.2016 / Ville Niemijärvi

TableaulogoJuttelin tänään Tableau-asiantuntijan kanssa ja hän totesi, että Tableaun myyntistrategia on ns. land and expand.

Tämä tarkoittaa, että tärkeintä on päästä asiakkaalle sisään vaikka vain yhdellä lisenssillä. Land. Kynnys tuotteen ostamiseen on matala, Ei tavoitella heti kuuta taivaalta. Mennään pienellä sisään ja luotetaan siihen, että tuote on niin mahtava, että se löytää tiensä muunkin organisaation käyttöön. Expand.

Strategia ei ole tietenkään mikään salaisuus ja konsulttiyhtiö Gartnerkin toteaa: "Tableau's philosophy has been proven to appeal to business buyers and has served as the foundation for the "land-and-expand" strategy that has fueled much of its impressive growth and market disruption."  (Magic Quadrant for Business Intelligence and Analytics Platforms 2016)

Tableaun osalta tämä toimii mainiosti. Koska tuote on hyvä. Helppokäyttöinen. Käyttäjät tykkäävät siitä.

Tableau on se sympaattinen kiva kaveri, joka pyysi baarissa vain puhelinnumerosi ja jäi mieleesi. Soittaakohan se?

Lähdetäänkö panemaan?

Vastakohtana tälle on tietenkin isot IT-möhkäleet, jotka myyvät enterprisetason ratkaisua heti kärkeen. Talot, jotka joskus hyvinä päivinä naureskelivat alle 100k lisenssimyynneille.

Nämä kaverit tahtovat päästä heti ensitreffeillä sänkyyn. Ja jos sanot ei, ei haittaa, meressä on lisää kalaa. Jos taas otat vahingossa katsekontaktin ja satut vielä hymyilemään, tulkitsee hän sen että seuraavaksi mennään tapaamaan anoppia.

Näillä tyypeillä kun ei ole vaihtoehtoa. Tuotepaletista ei löydy sellaista kivaa, sympaattista, mukavaa ja kevyttä. Halpaa. Se on all-in.

Nuorena kun hairahdut niin sitten olet lätkävaimoa lopun ikää.

Kumpi sitten on parempi?

"Land and expand" -strategian tuotteet kuten Tableau ovat asiakkaalle hyviä koska tuotteeseen pääsee kiinni pienellä kustannuksella ja hyödyt realisoituu nopeasti. Ne myydään usein liiketoiminnan kautta eikä sotketa IT:tä mukaan. Ja jotta strategia toimii, pitää tuotteen olla oikeasti hyvä jotta se laajenisi muuallekin.

Pienenä vaarana näissä tuotteissa on tietenkin spagettimaiset, siilomaiset, epäammattimaiset ratkaisut kun pistemäiset toteutukset seuraavat toisiaan eikä työtä ole johdettu keskitetysti.

Kun puhutaan päätöksenteontuesta ja tietojen oikeellisuudesta ja kun mennään osastotasoa ylemmäksi, nousee metatiedon hallinta, tiedon harmonisointi ja tietoarkkitehtuuri suurempaan ja suurempaan rooliin.

Lisäksi jotta tuote olisi helppokäyttöinen, intuitiivinen, kevyt, nopea... täytyy joissain tapauksissa karsia ominaisuuksissa. Tästä Gartnerin raportissakin mainitaan:

  • "...as vendors struggle to scale to meet support demands for more complex deployments."
  • "...buyers of Tableau have encountered some software limitations as they attempt to scale their deployments (to meet the demands of more users trying to solve more complex problems) and govern those deployments (as they continue to expand within its customer organizations)."
    (Magic Quadrant for Business Intelligence and Analytics Platforms 2016)

Isot perinteiset IT-toimittajat taas tietää miten tehdään kokonaisvaltainen BI-arkkitehtuuri. Koska tuotetta ei pysty muuten käyttämään. Heidän tuotteensa myös taipuvat mihin vain kun tarpeeksi taitava propellipää on puikoissa ja koodaustaidot on hallussa (paitsi helppokäyttöisyyteen).

Kumpi parempi?

En tiedä. Mutta sen tiedän, että Tableaun strategialle se voisi periaattessa olla jokaisen suomalaisen yrityksen BI-tuotepaletissa (ainoana tuotteena tai osana isompaa palettia). Tuotteen kypsyessä se voi rauhassa laajentua ja taklata teknisiä haasteita.

Perinteiset, isot BI-talot taas menettävät koko ajan isoja enterprisetason kauppoja. Johtuen yritysten hintatietoisuuden kasvusta (=tiukat taloudelliset ajat) ja toisaalta siksi, että yhden ainoan BI-tuotteen "one-size-fits-all-users" taktiikasta asiakasyrityksissä on alettu luopumaan. Hankitaan paras tuote kuhunkin tehtävään, on enemmänkin trendi. Kokonaisarkkitehtuurin kustannuksella.

Tällöin jos isolla BI-toimittajalla ei ole sitä kivaa sisäänheittotuotetta, sitä valloittavaa hymyä jolla saadaan puhelinnumero baarissa, ovat he ongelmissa.

Paitsi Microsoft. Sillä häntäheikillä on jokaiselle jotakin.


Seuraava Business Intelligence -työvälinekurssi yhteistyössä Ari Hovin kanssa ke 11.5.2016. Jos BI-työvälineiden hankinta on ajankohtainen, ilmoittaudu mukaan.
BUSINESS INTELLIGENCE – OHJELMISTOJEN VERTAILU JA HANKINTA

https://youtu.be/1Lmq6RDn5O8


13.11.2014 / Ville Niemijärvi

Pari vuotta sitten saimme tarjouspyynnön energia-alan tietovarastohankkeen toteutuksesta.

Projektista oli tehty oikeaoppisesti esimäärittely, mutta sen oli tehnyt yritys, joka ei ollut koskaan tietovarastoa nähnytkään. Asiakkaalle oli iskostettu päähän ajatus, että tietovarasto on kaupan hyllyltä ostettava tuote, joka otetaan käyttöön plug 'n’ play –tyylisesti päivässä. Tietovaraston määrittely, suunnittelu, toteutus ja testaus oli tarkoitus toteuttaa alle kuukaudessa.

Olin sattumoisin ollut vastaavan toimialan lähes identtisessä hankkeessa mukana vastikään. Tuon tietovarastoprojektin budjetti oli 400 000 euroa ja suunniteltu aikataulu n. ½ vuotta. Projekti saatiin valmiiksi lähes kahden vuoden jälkeen kun rahaa oli palanut konsultointityöhön yli miljoona ja lisensseihin jotain 500 000€ ja miljoonan väliltä. Jossain välissä ostettiin Netezza.

On sanomattakin selvää, että tarjouspyynnön lähettäneellä yrityksellä oli virheellinen käsitys siitä mitä tietovarastohanke kustantaa ja kauanko se kestää. Tässä tapauksessa jouduimme kieltäytymään projektista, mutta lähetimme yritykselle oppaan ”Mitä tietovarasto maksaa, kauanko se kestää ja mistä vaiheista se koostuu”. Käyn tässä ja seuraavassa osassa läpi olennaisimmat pointit.

Mistä tietovaraston kokonaiskustannukset koostuvat?

Tietovarasto ei ole yksittäinen ohjelmisto tai tietokanta. Se on joukko prosesseja (esim. tiedon lataus ja muokkaus, historiointi), valtava määrä tietoa ja laskentasääntöjä, sovelluksia, rautaa, palvelimia ja ihmisiä joilla on erilaisia rooleja. Itse puhunkin usein tietovarastoympäristöstä.

Mutta mistä tietovarastoympäristön kustannukset muodostuvat? Tässä olennaisimmat kuluja aiheuttavat tekijät. Osa näistä on valinnaisia kuten analytiikkasofta.

  • Lisenssit:
    • palvelin (esim. Windows server) ja sille riittävästi rautaa (muistia ja levytilaa)
    • tietokanta (esim. SQL Server, DB2, Oracle)
    • ETL-softa (esim. SQL Server, Informatica, IBM Data Stage, Pentaho)
    • raportointisofta (esim. SQL Server, IBM Cognos, Qlikview, SAP BO, Webfocus, Tableau)
    • analytiikkasofta (esim. RapidMiner, SPSS, SAS, R, Azure ML, SQL Server, Knime)
  • Rakennustyö
    • konsultointityö
    • yrityksen oma työ
  • Ylläpito ja käyttökustannukset
    • softaylläpito
    • konsultointityö
    • yrityksen oma työ
    • koulutuskustannukset
  • Bonus: Käyttökustannukset menetetystä työajasta

Sudenkuopat arvioitaessa DW/BI-hankkeen kustannuksia

Ylläpito:
Usein kokonaiskustannuksia laskettaessa jätetään ylläpitotyö kokonaan pois. Tämä voi olla iso menoerä, varsinkin alkuvaiheessa projektia. Parhaimmassa projektissa tekemämme tietovarasto ja raportit toimivat mallikkaasti vuoden ennen kuin asiakas ensimmäisen kerran ilmoitti ajojen kaatuneen. Toisessa casessa ylläpitoon meni tasaisesti 10 htpv/kk ensimmäisen puolen vuoden ajan. Tämä tarkoittaa n. 10 000€/kk budjetoimatonta kulua.

Ja toki ei saa unohtaa softalisenssien ylläpitoa. Tuotteesta riippuen tämä on 20% hankintahinnasta, joissain tuotteissa enemmänkin. Jos lasket 3 vuoden kokonaiskustannuksia niin 100 000€ lisenssihankinnasta tulee siis yhteensä 160 000€ kustannukset (kyllä, ensimmäisestäkin vuodesta menee joillakin toimittajilla ylläpitomaksu).

Koulutus:
Koulutuskustannukset unohtuvat helposti kustannuslaskelmista. Tämä koskee etenkin raportointivälineitä, koska toimittajat hoitavat usein ETL-toteutuksen ja ylläpidon.

Osa softista on helpommin omaksuttavissa, ja osassa oppimiskäyrä on jyrkempi. Oma kokemus koulutustarpeesta helpoimmasta vaikeampaan itselle tutuista tuotteista on jotakuinkin:

Tableau
QlikView
Microsoft
Cognos
Oracle

Yleensä softafirmat tarjoavat pääkäyttäjille sellaisia 3-5 päivän paketteja. Peruskäyttäjille riittää alkuun pääsemiseen usein 2x muutaman tunnin luokkahuonekoulutus pääkäyttäjien tai ulkopuolisen toimittajan toimesta.

Koulutuskustannuksia arvioitaessa kannattaa huomioida, että esimerkiksi Microsoft Reporting Servicen tai Cognoksen Report Studion todellinen hallinta vie kuukausia päivittäistä työtä. Sillä 3-5 päivän IBM:n tarjoamalla koulutuksella ei pääse edes alkuun. Olemme nähneet tämän usealla asiakkaalla. Todellinen tuotteen hallinta vaatii kuukausien ajan viikoittaista, jollei päivittäistä tekemistä. Microsoftin osalta voidaan valita raportointityövälineeksi pelkkä Excel, tällöin oppimiskäyrä on huomattavan paljon loivempi.

QlikView:n osalta olen taas nähnyt kun pätevät käyttäjät ottavat sen haltuun itsenäisesti parissa päivässä, ilman mitään koulutuksia. Isoissa käyttäjämäärissä tässä tulee iso ero kustannuksissa.

Asiakasyrityksen oma työ
Valitettavan usein asiakkaan oma panos jätetään pois kustannusarvioista, tämä aiheuttaa kuitenkin usein erittäin mittavan kustannuserän.

Asiakkaan omaa panosta tarvitaan etenkin määrittely- ja testausvaiheissa. Myös käyttöönotto ja koulutukset luonnollisesti vievät asiakkaan aikaa ja usein asiakkaalta tarvitaan oma projektipäällikkö hankkeeseen. Jos toimittajalta menee projektiin 100 htpv niin voit varata sisäistä työtä vähintäänkin saman verran.

Tietovarastohankkeiden ääripäät

Olemme olleet tekemässä miljoonaluokan tietovarastoja, mutta toisinaan DW on toteutettu parissakymmenessä päivässä. Keskiarvo on tällöin huono mittari, koska hajontaa työmäärissä on paljon.

Mutta jos otamme ääripäät pois ja tarkastelemme 90% kaikista toteutetuista DW-projekteista, liikkuvat työmäärät jossain 50 ja 150 henkilötyöpäivän välillä.

Ja tässä otoksena on lähes 100 tietovarastohanketta yli 10 vuoden ajalta ja lähes 10:ltä eri toimialalta, aina terveydenhuollosta vähittäiskauppaan ja tukkukaupasta valmistavaan teollisuuteen.

Päivähintana kustannuksia arvioitaessa kannattaa käyttää tuhatta euroa, se on tasoltaan laadukkaan konsultin hintataso.

Mitä esimerkkiprojekti voisi siis kustantaa?

Oletetaan, että yrityksen pitää hankkia raportointisofta 50 käyttäjälle. He lähtevät liikkeelle SQL Server -tietokannalla ja ETL-työvälineellä (SSIS). Standardiversio riittää hyvin. Raportointiin he valitsevat QlikView:n. Analytiikkasoftaa he eivät hanki, koska maturiteetti ei ole vielä ihan sillä tasolla ja analytiikka saa palvelunakin. Fiksu yritys ei mene työväline edellä.

Kyseessä on perinteinen valmistavan teollisuuden yritys ja datamäärät on maltillisia, joitakin miljoonia rivejä maksimissaan, tyypiltään myyntejä, tilauksia, ostoja/tuotantoa, varastoa jne. ERP:jä on pari ja dataa pitää tuoda myös CRM:stä sekä taloushallinnon järjestelmästä. Dimensioita pitää siis harmonisoida ja laskentasääntöjä yhdenmukaistaa. Perussettiä siis. Lasketaan esimerkkikustannukset:

  • Lisenssit
    • 2 * palvelin Windows server, esim. 4000€
    • 1 * tietokanta SQL Server 2014, esim.  4000€
    • 1 * ETL-softa SQL Server 2014: 0€ (sisältyy tietokantalisenssiin)
    • 50 * Qlikview raportointisofta nimetyille käyttäjille + Qlikin palvelinlisenssit: n. 90 000€
  •  Rauta
    • QlikView vaatii paljon RAM-muistia. Esim. 256Gb, palvelimen hintaluokka levyineen voi olla esim. 30 000€.
    • Kantapalvelin voi olla paljon kevyempi, esim. 8 000€
  •  Rakennustyö
    • konsultointityö: 100 000€ (100 htpv)
    • yrityksen oma työ (400e/pv): 40 000€ (100 htpv)
  • Ylläpito ja käyttökustannukset
    • softaylläpito 20%: 20 000€/vuosi
    • konsultointityö: 3000€/kk = 36 000€/vuosi
    • yrityksen oma työ: 1000€/kk = 12 000€/vuosi
    • koulutuskustannukset: 5 pääkäyttäjää * 3pv kurssi: 15 000€

YHTEENSÄ: 359 000€

Tämä on siis ensimmäisen vuoden kustannus. Jos lasketaan 3 vuoden kokonaiskustannus niin tähän lisätään kahdelta vuodelta raportointisoftan ylläpitomaksu (2 * 20 000€) sekä koko ympäristön ylläpito (2* 36 000€ + 12 000€). Tällöin 3 vuoden kokonaiskustannus on: 359 000€ + 88 000€ = 447 000€.

Tässä laskelmassa ei ole mukana jatkokehitystä, raporttien toteutusta matkan varrella, uusintakoulutuksia jne.

Jos hinta alkaa huimaamaan, voidaan raportointityöväline vaihtaa vaikka Microsoftiin. Silloin investointikustannus putoaa lisenssien osalta 90 000 €. Lisäksi toinen palvelin voi olla paljon kevyempi, kantapalvelin hieman raskaampi, kokonaishinta voisi olla tällöin luokkaa 447 000€ - 90 000€ - 10 000€   = 347 000€.

Investoinnin pitää maksaa itsensä takaisin

Nyt kun katsot hintaa niin mietit ehkä, kylläpä se maksaa. Tulee mieleen: voiko tästä säästää? Voinko oikoa polkuja? Rakentaisinko omakotitalon mutta jättäisin perustukset rakentamatta? Suosittelen kokeilemaan. Se pitää meidät konsultit leivässä ja kustantaa lopulta kolminkertaisesti. Suomi kiittää yritystäsi.

Kaikkein oleellisin kysymys on: Mitä teen tällä kaikella? Miten investointi maksaa itsensä takaisin? Saadaanko tämän avulla vähintään 447 000€ lisää katetta tai kustannuksia alas seuraavan 3 vuoden aikana?

 

Toinen kysymys itselle: onko vaihtoehtona jäädä paikalleen? Ei tehdä mitään?

Syvennytään myöhemmin siihen, miten "esimerkki"-teollisuusyrityksemme sai tietovaraston maksamaan itsensä takaisin niin, että sukan varteen jäi jotain kivaa omistajillekin.

Se mitä yrityksesi hanke tulee maksamaan, riippuu monista asioista ja etenkin siihen käytettävästä rakennustyöstä. Vasta tarkemman määrittelyvaiheen jälkeen voidaan antaa tarkka arvio mitä rakentaminen tulee maksamaan.

Tietovarasto- ja raportointihankkeen kustannuksia voidaan kuitenkin haarukoida etukäteen eri menetelmin. Seuraavassa osassa käynkin näitä keinoja läpi.

Pysy siis kuulolla niin tiedät miten laittaa luun kurkkuun toimittajalle, joka tarjoaa övereitä työmääräarvioita.


5.02.2014 / Ville Niemijärvi

Käsittelin aiemmassa kirjoituksessa business intelligence - ja raportointisoftien hintoja. En ottanut kirjoituksessa laisinkaan kantaa siihen, mikä tuotteista on paras. Hinnan lisäksi tärkeä tekijä valinnassa onkin softien ominaisuudet eli mihin ne kykenevät, saako niillä homman tehtyä. Tässä tuleekin tärkein tieto mikä sinun pitää tietää valittaessa raportointisoftaa:

Kaikki markkinoiden johtavat tuotteet ovat riittävän hyviä - kaikilla pystyt tekemään tarpeelliset tehtävät. 

Toisin sanoen valitsit minkä tahansa tuotteen (Microsoft, SAP BO, OBIEE, Qlik, Cognos, Tableau, SAS...), pystyt tuottamaan kaikki tarvittavat raportit ja tyydyttämään organisaatiosi tietotarpeet. Ei ole parasta - on vain joukko riittävän hyviä.

Eroja on tietenkin nopeudessa, käytön helppoudessa ja käyttömukavuudessa, toisessa on enemmän silmänkarkkia mutta toiseen saa upotettua enemmän toiminnallisuutta jne. Kuitenkin lopulta päivän päätteeksi, kun riisutaan kaikki epäolennainen pois ja katsotaan sitä lopullista raporttia ja mitä siinä näkyy. Kaikki softat osaavat esittää ne myynti eurot, konversioprosentit, katteet ja varastoarvot. Ja sen kummemmasta ei ole kyse, lukujen näyttämistä näytöllä. Kun sinun pitää tehdä päätös, johon tarvitset tietoa, ei ole väliä minkä värisessä kaaviossa tiedot tarjoiltiin tai kuinka monessa sekunnissa ne näytölle lävähtivät.

Missään softassa itsessään ei ole yhtä ominaisuutta joka auttaisi sinua tekemään parempia päätöksiä, varmemmin tai nopeammin. Mikään niistä ei tee sinulle enempää myyntiä tai vähennä kustannuksia (huom: nyt ei puhuta analytiikkasoftista).

Mitä voimme tästä päätellä? Valitse halvin?

No jos toimittaisiin täysin rationaalisesti niin kyllä. Jokaisen yrityksen kannattaisi hankkia BI-softaksi Microsoft SQL Server.

Mutta eihän elämä ole näin yksinkertaista. Tämä on sama kuin auton valinnassa. Mikä tahansa autokaupasta löytyvä pirssi vie sinut paikasta A paikkaan B. Mutta sitten on se kaikki muu. Miten nopea auto on, kuinka mukava ja helppo sillä on ajaa, kuinka kateelliseksi naapurisi tulee? Nämä vaikuttavat kaikki päätöksen taustalla ja niin ne vaikuttavat myös raportointivälineen valinnassa.

Sinun täytyy miettiä onko käytön mukavuus ja raporttien ajossa parin sekunnin nopeusero 50 000 euron arvoista. Samalla tavalla kuin mietit onko auton kiihtyvyydessä parin sekunnin ero kymppitonnin arvoista. Osa asioista on rahassa mitattavia, kuten se paljonko konsulttityötä raporttien toteutus vie tai kuinka nopeasti raportointiympäristö saadaan pystyyn. Osa on puhtaasti makuasioita, kuten visuaalisuus ja kaikki silmänkarkki.

Eikä makuasiat ole mitenkään vähäpätöisiä asioita, useimmiten ne kuitenkin lopulta viimeistelevät kaupan. Se, että pylväsgraafi on animoitu tai että vauhtimittarin päivittyessä viisari jää pikkaisen väpättämään ja rauhoittuu paikoilleen, on ominaisuuksia jotka itseasiassa hidastavat tiedon saantia sinulle, mutta jotka saattavat viimeistellän satojen tuhansien lisenssikaupan. Sellaista elämä ja liiketoiminta vain on.


17.01.2014 / Jani Liimatta

Hyvän raportin perään kysellään usein. Mikä on hyvä raportti?

Lyhyesti ehkä ne kolme tärkeintä asiaa, jotka raportissa on oltava kohdillaan:

  • Helppolukuisuus - hyvässä ja luettavassa raportissa on jopa vain muutama luku - ja näitä muutamaankin luvun hahmottamista voidaan visualisoimalla nopeuttaa ja helpottaa, esimerkiksi värein.
  • Raportti vastaa asetettuun kysymykseen. Oleellisin tieto raportissa hyppää suoraan katsojan silmille. Jos ykkösprioriteetti on vertailla lukuja edellisen kauden lukuihin, silloin korostetaan eroa edelliseen kauteen. Jos taas edellisillä kausilla ei ole väliä vaan seurataan ennustetta tai budjettia, silloin korostetaan eroja näihin.
  • Lukujen on oltava luotettavia. Parhaassa tapauksessa käyttäjä voi helposti tarkastaa, mistä raportilla esitetty luku koostuu. Mahdollinen laskentakaava selviää dokumentaatiosta tai suoraan graafista, ja luvun takana olevat tapahtumat voidaan helposti tarkistaa esimerkiksi porautuvasta aliraportista. Tämä lisää raportoinnin luotettavuutta.

Yksi tapa lähestyä hyvän raportin problematiikkaa on ottaa oppia huonoista raporteista ja visualisoinneista. Valitettavasti tässä mielessä hyviä esimerkkejä löytyy esimerkiksi valtakunnan ykköslehden artikkeleista. Pureskellaan hieman muutamaa esimerkkiä, voisiko Hesarin töppäilyistä ottaa oppia liiketoiminnan raportointihaasteissa?

Case1, HS 8.12. 2013, 'Helsinki kahmii verotuloja Vallilasta'

Jutun juoni on tutkia pankki- ja rahoitustoimialan Helsingin kaupungille tuottamaa verokertymää. Alaotsikossa lukee 'Suuri osa Helsingin yhteisöverotuloista on peräisin finanssialan yrityksiltä'.

Tarinan tukena on muutama graafi, jotka numeroin punaisella yhdestä neljään:

CCI18122013_0002

1. Ensimmäinen pylväsdiagrammi vie sivulta tilaa eniten. Asettelusta päätellen tämän pitäisi tukea vahvasti artikkelin tarinaa. Diagrammissa on kuitenkin tehty useampi aloittelijatason virhe.

  • Otsikossa puhutaan Finanssialasta. Eli diagrammissa yritykset täytyisi summata Toimialoittain. Nyt kun diagrammin luvuista erottelee finanssialan yritykset (tuskin kaikki ovat nyt tässä graafissa) ja vertaa sitä Yhteisöverot yhteensä-summaan, saadaan prosentista aika pieni. Puuttuuko diagrammista dataa? Tämä diagrammi ei näiltä osin tue otsikon väitettä 'Suuri osa yhteisöverotuloista'
  • Diagrammiin on ympätty yhtenä palkkina 'Yhteisöverotulot yhteensä'. Tämä tuhoaa luettavuuden koska diagrammin muut palkit skaalautuvat pisimmän palkin mukaan. Nyt suurin osa diagrammista on tyhjää tilaa. Pylväsdiagrammin tarkoitus on esitettyjen lukujen vertailun visualisointi. Jos palkit menevät liian pieneksi, on vertailu mahdotonta. Pienistä palkeista on hyvin vaikea erottaa esimerkiksi, että Skandinaviska Enskilda Banken:in verotulot ovat alle puolet Elisa Oyj:n yhteisöverotuloista.
  • Olisiko yrityksestä olemassa jotain muita tunnuslukuja jotka kertoisivat miten isosta yrityksestä on kyse? Mistä yhteisöverojen suuruus tai pienuus yrityksittäin johtuu?

2. ja 3.  Itse asiassa jutun kaksi pienintä graafia ovat jutun parhaat ja eniten lisäarvoa antavat graafit. Skaalaus on oikein, kuten asiakin. Yhteisöverotulot ovat pudonneet kuin lehmän häntä viime vuosina. Tämähän on huolestuttava tilanne, vaikka tähän asiaan ei itse artikkelissa juuri viitatakaan.

4. Tässä graafissa on lähdetty kikkailemaan työntekijämäärien visualisoinnilla.  Kahden esimerkkiyrityksen työntekijämäärän erotuksen hahmottaminen yhdellä silmäyksellä on mahdotonta, visualisointi on hyödytön. Alempana on esitetty kertolasku, joka näyttää jakolaskulta, sekä selittävät tekstit ovat lukujen yläpuolella. Toteutus ei toimi, lopputulos jää epäselväksi. Otsikko on "Yritysten työntekijät tuottavat enemmän tuloja kuin yritykset maksavat yhteisöveroja". Tämä asia jää kokonaan käsittelemättä. Käyttäjän täytyy katsoa kahta eri graafia (1 ja 4)  todetakseen tämän väitteen paikkansapitävyyden.

Mitä itse olisin tehnyt?

- Olisin summannut yritysten yhteisöverot toimialoittain yhteen, ja saanut oikean toimialavertailun, siitähän tässä artikkelissa on kyse - toimialoista - ei yksittäisistä yrityksistä. Yksittäisten yritysten verotulot olisivat voineet tuoda jotain lisäarvoa, esimerkiksi finanssitoimiala purettuna yksittäisiin yrityksiin toisessa, erillisessä graafissa.

- Jos olisi haluttu oikeasti vertailla kuntaveron ja yhteisöverojen määrää, olisin hakenut kaikkien yritysten työntekijämäärät sekä keskipalkat ja saanut tulokseksi jotain suuntaa-antavaa vertailulukua. Kuten jutussa todetaan, työntekijöiden asuinpaikkoja kunnittain ei saada kuin yrityksiltä itseltään. Palkkatietojenkin osalta tilanne on vähän niin ja näin. Nämä tiedot olisi voitu esittää mahdollisesti yhdellä graafilla - joka olisi skaalattu oikein. Tämä olisi antanut paljon lisäinformaatiota artikkelissa esitettyihin väitteisiin, jotka ilman lukuja jäävät tyhjiksi väitteiksi.

Case2, HS 29.11.2013, Valtio hävisi miljoonien oikeusriidan

Tässä puhutaan tietenkin maata kuohuttaneesta alfalttikartellista. Diagrammin yläotsikossa seisoo "Kunnat saavat 37,4 miljoonaa, valtio ei saa mitään".

Kysehän on siitä, että kunnat esittivät asfalttikartelliin liittyvät korvausvaateensa oikeudelle aikaa sitten, nämä luvut ovat olleet tiedossa jo pitkään. Lehdessä esitelty viimeinen oikeuden päätös sisälsi korvaussummat kunnille ja valtiolle.

Jutussa on yksi diagrammi jossa, jossa on lähdetty kikkailemaan esittämällä asia sinällään kekseliäästi(?) asfaltin ja keltaisen viivan yhdistelmänä.

Graafin virheet

  • Diagrammissa on sama virhe kuin edellisessäkin jutussa; skaalaus. Diagrammiin on uhrattu reilu puolikas Hesarin sivusta. Esitystavasta ja skaalauksesta johtuen kymmenen ensimmäistä palkkia ovat luettavia. Loput palkeista ovat niin pieniä, ettei niiden keskinäisiä eroja voi erottaa.
  • Tässäkin diagrammissa on ristiriita lehden artikkelin kanssa. Mitä tällä raportilla haetaan? Nyt hallitsevin osa diagrammista, musta asfaltti, kuvaa kuntien tekemiä korvausvaateita. Sehän on tässä aivan epäoleellista, koska vaateet on esitetty aikaa sitten. Korvausvaateista ei tässä uutisessa edes puhuta.
    • Oleellisempi asia olisi esittää vaateen ja tuomitun korvauksen erotus prosentteina. Se kuvaisi paremmin eri kuntien onnistumista tässä oikeusjutussa
    • Mikä on koko artikkelin pääajatus? Pääotsikossa puhutaan valtion onnistumisesta - mutta tässä diagrammissa on tehty raportti kunnista.  Jos haetaan 'häviämistä', tässä pitäisi tuoda ilman muuta esille tuo vaateen ja korvauksen erotus
    • Nyt musta asfaltti vie huomion vaateeseen.
HS 29.11.2013
HS 29.11.2013
HS 29.11.2013
HS 29.11.2013

Case 3, HS 17.1.2014, Julkisten menojen osuus paisuu lamassa

Viimeinen esimerkki tällä erää on tuore artikkeli tämän aamun lehdestä. Artikkelissa esitetään julkisten menojen osuutta bruttokansantuotteesta, keskitytään erityisesti menojen kasvuun.

Sinällään allekirjoitan artikkelin täysin, jotainhan tälle asialle pitäisi tehdä.

Katse kiinnittyy keskelle sivua. Siinä on kahdella graafilla yritetty esittää vuosien 2002 ja 2011 julkisia menoja - ja pyritty visualisoimaan yhdenlaisella heat map:illa. Opit tästä esityksestä:

  1. Heat map ei toimi staattisena raporttina. Sen lisäarvo on ennen muuta porautumismahdollisuudessa. Jokaisesta laatikosta pitäisi päästä porautumaan tarkemmalle tasolle, mistä ko. laatikko koostuu.  Huomaa että graafikko on joutunut lisäämään selitteen violetille värille: "Kasvaneet eniten 2002-2011". Heat map on hieno tapa visualisoida - mutta suurin oppi tästä on: se mikä toimii interaktiivisesti, ei yleensä toimi staattisena.
  2. Neliöt ovat huono tapa hahmottaa kahden luvun eroa. Jos luku kasvaa 30%, pinta-ala kasvaa myös 30%. Neliön leveys kasvaa silloin vain 14%! Katse kiinnittyy leveyteen ja korkeuteen, ihminen ei luontaisesti hahmota pinta-aloja.
  3. Lukujen kasvun hahmottaminen on helpointa perinteisellä palkkikaaviolla jossa esim. kahden eri vuoden palkit on asetettu rinnakkain.

HS 17.1.2014


13.01.2014 / Ville Niemijärvi

Cognos_logoCognos oli 2000-luvun vaihteessa business intelligence -markkinoilla kuin raikas tuulenvire, joka pyyhki pölyt ikäloppujen softatalojen jäljiltä. Cognos PowerPlay-kuutiot oli käytettävyydeltään ja tehokkuudeltaan aivan toista maata, verrattuna jähmeisiin vakioraportointiohjelmistoihin kuten Oraclen Discoverer tai Crystal Reports.

PowerPlay oli Cognoksen keihäänkärki kun se valloitti maailmaa ja siinä sivussa pienen Suomen. Olin omalta pieneltä osalta mukana tuossa valloituksessa eli tekemässä tietovarastoja, kuutioita ja raportteja kymmenillä asiakkailla. Cognos oli tuore, ketterä, innovatiivinen, sen tukipalvelut palkittiin maailman  parhaimpana. Asiakkaiden naamat oli helppo kääntää hymyyn kun he näkivät valmiit tuotokset. Nuo oli hyviä aikoja.

Sitten iski pöhö ja jäykkyys. Joku sanoo, että se oli IBM joka osti Cognoksen ja joku toinen... no mitä kiertelemään, IBM:stä se johtui. Innovatiivisuus tyssäsi. Tuotteita lähdettiin lisäämään, ostettiin yrityksiä, vanhoja tuotteita ei kehitetty - ohjelmistopakka paisui ja paisui. Ennen ketterästä ja palkitusta tuesta tuli kaukainen haave.

Nyt IBM Cognokseen kuuluu sellainen läjä tuotteita, etteivät he itsekään enää tiedä mitä mikäkin tekee.

Tuotepaletti on sekaisin kuin Moskovan baletti

2005 julkaistu Cognos 8 oli mahtava paketti. Se oli jotain mitä moni ei ollut koskaan nähnyt. Kokonaisvaltainen raportointialusta, joka rakentui yhden yhtenäisen metamallin päälle eli Framework Manager -mallin.

Vastaavaa yhtenäistä metamallinnusta oli toki tarjolla mm. Oraclen Discoverer administratorilla ja siihen voidaan verrata Microsoftin SQL Serverin Analysis Servicesin data source view:t. Mutta Microsoftin vakioraportoinnin (Reportin Services) ja esimerkiksi Qlikview:n suurin puute on se, että heillä ei ole metamallinnuskerrosta/metamallinnustyövälinettä laisinkaan.Kun puhutaan laajoista tietosisällöistä ja halutaan pitää huolta tiedon ja raportoinnin yhtenäisyydestä, on tällainen väline kultaakin kalliimpi.

Ja Cognos hoiti homman parhaiten. Framework Managerin käyttöliittymä on visuaalinen, helppokäyttöinen ja käyttäjän ei tarvitse koodata tai kirjoittaa sql-lauseita pätkääkään.

Framework Manager on paras metamallinnusväline ja mielestäni Cognoksen paras tuote. Se tekee Cognoksesta etenkin isoille yrityksille varteenotettavan ja yhden parhaimmista raportointivälineistä.

Mutta se kaikki muu eli raportoinnin front end, eturintama, on sekava ja niin on sekaisin Cognoksen asiakkaatkin. Alla kuvassa mitä tuotepalettiin kuuluu 10.1 versiossa, vaikkakin TM1 ja SPSS pitää hankkia erillisinä tuotteina. Tässä ei ole mukana tietokanta ja etl-tuotteita:

IBM Cognos tuotteita.
IBM Cognos tuotteita.

Ja eikä tässä vielä kaikki: 10.2 versiossa Cognos päätti vaihtaa tuotteiden nimet: Business Insight = Workspace. Lisäksi tuli kolmas(!) kuutiomoottori eli Dynamic cubes.

Nyt siis asiakkaan pitää päättää millä kolmella tavalla kuutionsa toteuttaa: Transformer (Powercube), TM1 vai Dynamic Cubes. Osa tulee 10.2 versiossa ja osa (TM1) pitää tilata erikseen, lähinnä jos haluat käyttää sitä budjetointiin. Mikä näistä kannattaa valita?

Okei, päädyt johonkin ratkaisuun. Entä raportit ja analysointi, otatko käyttöön Report, Analysis, Query Studion vai jomman kumman Workspace:sta (normi vs. advanced)? Tulisiko tehdä Active reports:ja vai pitäytyä normaaleissa?

Vai entä jos ottaisi vain QlikViewn? Sillä tähän ratkaisuun on päätynyt parin vuoden aikana kourallinen omia asiakkaita. He ovat sanoneet suoraan: Cognos on meille liian sekava, vaikeakäyttöinen ja hidas.

Kannibaalit, Steve Jobs ja nynnyt dinosaurukset

Jobs-vainaa puhui omien tuotteiden kannibalisoinnista. Tarkoittaen sitä kun yrityksellä on menestyvä tuote, se valmistaa uuden tuotteen jonka tiedetään syövän vanhan tuotteen myyntiä ja poistavan sen mahdollisesti kokonaan markkinoilta. Miksi näin? Jotta kilpailijat eivät tekisi sitä. Parempi syödä itse oma tuote kuin antaa kilpailijoiden tehdä se. Ja vaikka vanhan tuotteen myynti laskeekin, uskotaan että uusi tuote saa vieläkin enemmän myyntiä ja isomman markkinaosuuden.

IBM Cognos on toiminut aivan päinvastoin. Se on vain kasvattanut ja kasvattanut tuoteportfoliotaan. Lisännyt uusia tuotteita (TM1, SPSS, eri Studiot, Dynamic Cubes) mutta eivät ole uskaltaneet luopua vanhoista. IBM on ollut nynny.  Dinosaurusosastoa, joka ei uskalla liikkua ettei vain ärsytettäisi ketään. Kuka on koskaan käyttänyt Cognoksen Query Studiota? Olen ollut tekemisissä lähes 30 Cognos-asiakkaan kanssa, 10 vuoden ajan ja tietääkseni ei kukaan. Joku asiakas jossain päin maailmaa on kuitenkin tykännyt Query Studiosta ja tästä syystä se on päätetty pitää mukana meidän muiden kiusaksi ja sekaannukseksi.

Mitä Cognoksen tuotteita kehitetään, mille löytyy tukea, mitä kannattaisi käyttää?

Se, että IBM Cognos ei ole osannut päättää mihin tuotteisiin se panostaa ja pitänyt kaikki mahdolliset mukana, on aiheuttanut todellisia ongelma sen asiakkaille. Olen törmännyt tämän vuoden aikana kolmeen eri isoon yritykseen, jonka käyttäjät ovat kysyneet: löytyykö Analysis Studiota enää seuraavasta versiosta? Tuetaanko Data Manageria enää? Kannattaako meidän tehdä PowerCube:ja vai loppuuko tuote? Kannattaako Dynamic Cubes ottaa käyttöön vai pitäydynkö Transformerissa?

Mitä olen vastannut?

En tiedä. En oikeasti tiedä vaikka käytän näitä softia päivittäin. Ja tuntuu, että ei tiedä IBM, sillä olen kysynyt heiltä. Tai korjataan tämä, heidän vastaus on kuin kysyisi poliitikolta: ympäripyöreä joka voisi tarkoittaa mitä vain. Tämä on todella hankala tilanne asiakkaille.

Cognosta varten tarvitsee 20 päivää koulutusta, jotta osaa tehdä raportin

Tapasin tovi sitten kaverin, joka oli ollut Cognoksella töissä. Hän kiroili, että ensimmäinen puolivuotta meni kursseilla ja koulun penkeillä. Hän vietti heti alkuun 20-30 päivää Cognos-kursseilla ja oli silti ihan pihalla. Lopulta hän lähti talosta ja sanoi, että ei vieläkään tiedä mitä niillä kaikille vehkeillä tehtiin.

Enkä ihmettele yhtään. Ensiksi 5 pv Report Studio -kurssilla, sitten toinen 3 pv administrator-kurssilla, 1 pv Analysis Studio, 5 pv Framework Manager, 4 pv Transformeria, Business Insight, Dynamic Cubes, Query Studio... Jos haluat ottaa pelkän raportoinnin front endin haltuun advanced -tasolla, joudut olemaan pari kuukautta kursseilla ja maksamaan näistä kivat pari-kolmekymmentä tuhatta euroa. Per naama.

Laske mikä kustannus siitä tulee jos yritykseksi haluaa kouluttaa 2-3 admin käyttäjää ja useita kymmeniä raporttikäyttäjiä. Jotta tuotteet saa todella haltuun, olet pari henkilötyövuotta kursseilla ja sinulla on jokusen satatuhatta kevyempi kassa.

Haastan teidät etsimään Cognoksen kursseja täältä. Laitoin hakuun maaksi ja kieleksi Suomi ja koulutusalueeksi Cognos. Hakutuloksia tuli 184. Eli 184 eri kurssia!

Missä on se Gartnerin mainostama visio?

Konsulttiyhtiö Gartnerin vuosittaisessa BI-työvälinevertailussa IBM Cognos on ykkössijalla kategoriassa: Completeness of Vision. Gartner kiittelee IBM:ää visiosta. Mistä visiosta? Kuinka visionääristä on ostaa läjäpäin erilaisia tuotteita, ihan vain varmuuden vuoksi jos niille tulee käyttöä joskus. Ei hamstraaminen ole kovin visionääristä. Pelkuruus ei ole kovin visionääristä.

Minusta näyttää, että se on enemmänkin hukassa. Toki IBM puhuu kauniita "älykkäämmästä planeetasta" (Smarter Planet), rakentaa supertietokoneita ja Watsonin keinoälyä ja muuta todella mahtipontista. Vähän kuten kotimainen pöhötautinen Tieto, joka vuosikymmenen alussa oli kovasti rakentamassa uutta tietoyhteiskuntaa. Fanfaarit soiden julistettiin messiaanista sanomaa miten Tieto muuttaa maailmaa. Ja miten kävi? Ei pahalla mutta asiakkaita kun kiertää, olen saanut kuvan, että Tiedolla on melkeinpä huonoin maine IT-taloista mitä tässä maassa toimii.

Kauniilla ja suurilla visiolla ei tee mitään jos asiakkaalle tarjotaan kuraa palveluksi ja laskutetaan jonotusajastakin. Jos visio ei realisoidu konkreettisiin toimiin asiakkaan kokemana hyötynä (ja rahana), visiolla voi pyykiä ahteria. Luulisi, että tämä on opittu jo parin kuplan jälkeen.

Ja Cognoksen osalta tuo kura on epäselvä tuotepaletti, jonka suorituskyky ei enää nykypäivänä riitä. Tämä näkyy myös Gartnerin raportissa, jossa Cognos oli vuosina 2010-2012 selvästi kilpailijoitaan jäljessä "Ability to execute" kategoriassa.

Tylysti tiivistäen Gartnerin sanoma: Visio on hyvä mutta Cognoksella ei saa hommia aikaiseksi.

Hei IBM, tässä pari vinkkiä miten pärjäätte jatkossakin

Mitä IBM:n pitäisi sitten tehdä Cognoksen kanssa? Tässä oma näkemys:

1. Panostakaa kruununjalokiveen, panostakaa vahvuuksiin

Cognoksen kruununjalokivi on metamallinnusväline Framework Manager. Se erottaa Cognoksen monista muista BI-softista ja sen avulla Cognoksen saa myytyä isoihin yrityksiin. IBM:n myyjät: ei haittaa jos joskus mainostaisitte tätä asiakkaille, kertoisitte miksi Framework Manager on tykki tuote ja ehdottoman tarpeellinen. Kiinnitätte liikaa huomiota kilpajuoksuun QlikViewn, Tableaun ja PowerPivotin kaltaisten visualisointihirmujen kanssa, että unohdatte mikä on teidän vahvuus. Ette pärjää ketteryydessä (ei varmaan uutinen) ja nopeudessa joten panostakaa suurten tietomassojen hallintaan, tiedon oikeellisuuteen ja luotettavuuteen.

2. Tiputtakaa puolet tuotteista pois

Cognoksen pomminvarmasti toimiva Powercube ja sen taustalla oleva Transformer on suosikkityövälineitä kaikessa yksinkertaisuudessaan ja käyttövarmuudessa. Itse pidän siitä enemmän kuin Microsoftin SSAS:sta (kollegani ovat varmasti eri mieltä). Siitäkin huolimatta, että Transformer ja Powercubes on minun ehkä vahvinta osaamisalaa, täytyy sanoa: heittäkää ne roskiin. Jos kerran Dynamic Cubes on niin mainio kuin myyntimiehet sitä ylistävät (muistinvarainen, nopeampi, ei koko-rajoituksia...) niin miksi pitää sitten enää kahta (!) muuta kuutiovälinettä? Ei miksikään. Transformer/PowerCubes ovat hyviä tuotteita mutta nyt täytyy mennä eteenpäin. Olkaa rohkeita. Surraan, pidetään hautajaiset, kärsitään ne kasvukivut ja bugiset ajat mutta hei, lopputulos on jotain parempaa kuin elämä epävarmuudessa.

Ja TM1? Roskiin. Ainoa käyttö tuotteelle on budjetointia varten ja etteköhän te kohta osta/tee taas uuden murheenkryynin jonon jatkoksi (Cognos Finance, Cognos Planning, TM1...). Ja jos jokin budjetointisofta pitää olla, pitäkää TM1 mutta älkää nyt ihmeessä tarjotko sitä raportointi- ja analysointikäyttöön, kolmanneksi vaihtoehdoksi Transformerille ja Dynamic cubesille.

Vakioraportoinnissa Report Studio on mainio tuote, olen käyttänyt vuosien varrella useita johtavia BI-tuotteita (Oracle, MS, QlikView, Cognos...) ja jos katsotaan tuotteen monipuolisuus ja mitä sillä saadaan aikaan sekä käytön helppous, voittaa Report Studio kisan.

Mutta ne muut Studiot: heivatkaa Query ja Analysis Studio pois. Olen kuullut kahdelta eri IBM:n asiantuntijalta, että Workspacen pitäisi korvata Analysis Studio. Jos näin on, tehkää itse rohkea veto ja pudottakaa sitten turhat studiot pois.

Lopulta Cognos portaalissa eli Cognos Connectionissa ei pitäisi näkyä käyttäjälle muita studioita kuin Report Studio ja Workspace. Kuutiomoottorina olisi Dynamic Cubes. Tämä setti mahdollistaisi kaiken saman mitä aiemmin mutta niin käyttäminen, kouluttautuminen kuin ostaminenkin olisi asiakkaille valtavan paljon helpompaa.

Ja tämän sanoo mies, joka saa palkkansa Analysis Studion ja Transformerin käytöstä.


30.08.2013 / Jani Liimatta

27.5.2014 Kannattaa lukea myös uudempi artikkeli Microsoftin PowerBI-tuoteperheestä http://louhiablog.wordpress.com/2014/05/20/microsoftin-voima-bi-uutta-kappyraa-ja-karttaa/

Elettiin vuotta 2005 kun Microsoft toi markkinoille SQL Serverin mukana uudistetun Business Intelligence-paketin.

Mukana tulivat täysveriset työkalut laajaankin Business Intelligence-projektiin. Integration Services on siitä lähtien ollut maailmalla yksi käytetyimmistä ETL-työkaluista. Toiminnallisuudeltaan se on täysin verrattavissa oleva muihin markkinoilla oleviin hinnakkaisiin välineisiin, kuten esimerkiksi Business Objects, SAS, Informatica tai IBM. Suurin käytännön ero muihin työkaluihin verrattuna on hinta. Tätä ei osa asiakkaista vieläkään huomioi – kun hankit SQL Serverin, tulee jo tietokannan mukana aivan kelvolliset Business Intelligence-välineet.

Itse asiassa mukana tuleva OLAP-kuutio (Analysis Services) on markkinoiden parhaita OLAP-kuutioita – mitä tulee vaikka skaalautuvuuteen, kielikäännöksiin, tietoturvaan sekä joustavuuteen. OLAP-kuution perusajatus on summata suuresta tietomassasta dataa valmiiksi – mikä helpottaa ja nopeuttaa asioiden yhdistelyä sekä tarkastelua eri näkökulmista hurjasti verrattuna perinteiseen tietokantaan.

Raportointityökaluna Reporting Services (SSRS) on aivan kelvollinen, jopa monipuolinenkin työväline staattisten raporttien tuottamiseen. SSRS:llä pystyy mielikuvitusta käyttämällä luomaan loppukäyttäjälle jopa analysointimahdollisuuksia staattisten listaraporttien sijaan.

Eikä siinä vielä kaikki. Yksi mielenkiintoisimmista sekä vähiten hyödynnetyistä tuotteista, joka tulee SQL Serverin mukana, on Data Mining. Helppo ja halpa tiedon louhintaväline, joka on markkinoiden kypsymättömyyden ja konsulttien osaamattomuuden takia jäänyt hyvin vähälle käytölle. Mielenkiintoiseksi Microsoftin tuotteiden joukossa Data Miningin tekee sen mahdollisuudet upottaa analytiikan tekninen puoli käyttäjän silmiltä piiloon. On mahdollista tehdä analytiikka lennossa ja esittää käyttäjälle vain lopputuotokset helposti ymmärrettävässä muodissa.

Muita mielenkiintoisia matkan varrella mukaan tulleita tuotteita ovat Master Data Services sekä Data Quality Services. Näihin palataan tuonnempana.

Microsoft Business Intelligence ydintuotteiden akilleen kantapäät

Vuosien varrella näihin kolmeen perustyökaluun on tullut lähinnä kosmeettisia päivityksiä. Toki paljon pientä, sekä kehittäjää että loppukäyttäjää helpottavaa ominaisuutta on tuotu uusiin versioihin, jopa pieni grafiikkapaketti 2008 R2-versioon – mutta voi perustellusti sanoa että nämä kolme perustuotetta ovat pysyneet hyvin samanlaisina versiosta 2005. Tänä aikana Gartnerin tutkimusten mukaankin Microsoft on noussut nollasta yhdeksi johtavista Business Intelligence-toimittajista.

Pahimmat puutteet kilpailijoihin verrattuna näissä kolmessa perustuotteissa ovat olleet samat vuodesta 2005 alkaen:

1)      Koko tuotepaketin päältä puuttuu yhteinen tietomalli (vrt. Cognos FrameWork Manager), jota vasten raporttien kehittäminen onnistuisi ilman SQL/MDX-osaamista.

2)      Analyysikuutiosta puuttuu selainkäyttömahdollisuus. Microsoft on osin ymmärrettävistä syistä, toisin kuin kilpailijansa, keskittynyt Excel:in tarjoamiseen tähän tarpeeseen.

3)      Oletusjulkaisualusta raporteille on SQL Server Reporting Services-portaali. Tämä on ulkonäöltään ja muokattavuudeltaan lievästi sanottuna kökkö. Järeämpänä ratkaisuna Microsoft tarjoaa SharePoint serveriä. SharePoint on pelkkään Business Intelligence-käyttöön liian järeä (=kallis) työkalu. Eikä SharePoint ole Business Intelligencen julkaisussakaan markkinoiden paras työväline.

4)      Loppukäyttäjälle ei ole ollut tarjolla oikein järkevää tapaa tehdä omia raportteja ja analyyseja. Onhan siellä ollut Report Builder, mutta sen käytännön hyödyntäminen on erinäköisistä syistä (mm kohta 1.) jäänyt käytännössä todella vähälle. Lisäksi tuotepaletista löytyy SharePoint-tuoteperheen alta PerformancePoint Server, jonka kehityskäyttöliittymä on tällä hetkellä aika mahdoton sekä loppuasiakkaalle että konsultille. Sitten on tietysti Excel, kaikessa hyvässä ja pahassa.

Quo Vadis, Microsoft BI?

Koska 2008 R2-version päivitykset olivat kosmeettisia, markkinoilla odoteltiinkin jännittyneinä, mitä tulee ulos seuraavaksi. Edellä mainituin osin kilpailijoilla oli jo valmiiksi etumatkaa, ja etumatka oli kasvanut edelleen käytettävyyden suhteen (esim. QlikView ja Tableau). Oltiin alettu jo puhua Self-Service BI:stä, millä tarkoitettiin helppokäyttöistä analysointia ja joissain tapauksissa yksinkertaista käyttäjän oman datan liittämistä yrityksen muuhun dataan.

Tässä vaiheessa Microsoftilla koettiin ahaa-elämys. Meillähän on Excel! Uuden PowerPivot-tuotteen myötä Excelin Business Intelligence-ominaisuuksiin alettiin panostaa, tosin vain uusiin ominaisuuksiin.

Kuinka moni loppukäyttäjä suuressakaan yrityksessä pystyy ja haluaa itse tehdä PowerView:llä tietomalleja? Entä yhdistämään tietomalliin omaa dataansa? Mitä tähän sanoo yrityksen tietohallinto ja tietoturvapolitiikka?

PowerPivot:in ja PowerView:n mainoslauseeksi jalostettiin ’Bring self-service Business Intelligence for Everyone!’. Tietoturva- ja hallittavuusongelmien vuoksi PowerPivot:in Vertipaq-moottori upotettiin myös Analysis Serviceen.

Samaan aikaan kun kehitettiin uusia tuotteita tavallaan taustalle, ei itse Excel-peruskäyttöliittymään tehty mitään päivityksiä. Käytännön ongelmat konkretisoituvat esim. ottamalla yhteys Microsoftin oman AdventureWorks-kuution, ja avaamalla Pivot-taulun.

Pivot

Normaalikokoisella näytöllä tilanne näyttää tältä. PivotTable Fields oikeassa reunassa pystyy näyttämään vain pienen osan kuutiosta kerralla. Measuret ja dimensiot ovat kaikki samassa pitkässä listassa. Loppukäyttäjän on hyvin vaikea hahmottaa mitä kuutio pitää sisällään. Kenttien selailuun saa todella käyttää aikaa, jotta haluamansa asiat saa poimittua näytölle. Kokonaisuuden hahmottaminen on vaikeaa. Hyvin pienellä kehityspanostuksella käytettävyyttä voitaisiin parantaa huikeasti – mutta PivotTable on pysynyt vuosikaudet käyttöliittymältään samana.

On melkein tragikoomista, että kehittäjien käyttämän Microsoft Visual Studion puolella kuution selailukäyttöliittymä on paljon käyttäjäystävällisempi, kuin loppukäyttäjille tarkoitetussa Excelissä:

DataTools

Toinen hassu juttu tähän samaan kuution selailuproblematiikkaan liittyen on versiossa 2012 tapahtunut uudistus. Aiemmissa versioissa oli kehittäjäpuolella käytössä Office Web Component-pohjainen kuution selain. Tässä selaimessa pystyi kehittämisen aikana helposti näkemään esim. välisummat sekä dimensioiden hierarkiat.

SQL Serverin versiosta 2012 tämä tuiki tarpeellinen ominaisuus jätettiin pois – ja tilalle tuotiin keskentekoinen kuution selaintyökalu. Tällä uudella työkalulla kuution näkee vain yksitasoisena listana – ilman kuution käytön kannalta oleellisia hierarkioita ja välisummia. Tämä on kuution kehittäjän kannalta aivan kummallinen siirto.

Mietteitä PowerPivotista, OLAP-kuutioista ja SQL Serveristä

PowerPivot on hieman kummallinen tuote. En aivan ymmärrä sen kohderyhmää. Täytyy myöntää että ensimmäisen kerran PowerPivot:ia testatessani olin innoissani. Into on sittemmin hiipunut realismin myötä. Toiminnoiltaan PowerPivot on periaatteessa hyvin lähellä perinteistä OLAP-kuutiota. Toki VertiPaq-moottori pystyy käsittelemään suurempia datamassoja kuin OLAP-kuutio. Lisäksi PowerPivot-tietomallin rakentamisesta on tehty jouhevampaa kuin SSAS-OLAP-kuution. Pääidea on lienee siinä, että loppukäyttäjä pääsee liittämään tietomalliin omaa dataansa, esimerkiksi Excel-muotoista budjettidataa.  PowerPivot:ista on kuitenkin jätetty pois useita oleellisia SSAS-kuution ominaisuuksia, kuten kielikäännökset. Toiminnoiltaan PowerPivot on vielä raakile SSAS-kuutioon verrattuna.

Väitän, että Microsoft ei ole ymmärtänyt oikein, mitä Self Service BI pohjimmiltaan tarkoittaa. Se ei tarkoita sitä että loppukäyttäjä pääsee itse tekemään tietomalleja ja lisäämään välttämättä dataakaan. Self Service BI tarkoittaa intuitiivista ja yksinkertaista käyttöliittymää, jonka avulla on helppo valmiista tietomallista muodostaa analyyseja – sekä julkaista valmiita raportteja.

PowerPivot ja PowerView eivät ainakaan vielä ole todellisia kilpailijoita esimerkiksi QlikView:lle ja Tableau:lle. Microsoft kilpailee näitä tekijöitä vastaan perus-BI-palikoillaan, eli Integration, Reporting ja Analysis Serviceillä. QlikView:sta ja Tableau:sta puuttuvat vielä nämä Business Intelligencen peruspilarit, joiden kehittämisen Microsoft on toistaiseksi unohtanut.

Samalla Microsoft otti seuraavan riskin. Jo ennen PowerPivot:ia Microsoftin BI-kehittäjän piti osata SQL:ää, MDX:ää (kuutioiden yhteydessä) sekä DMX:ää (Data Mining-mallien yhteydessä). Nyt tuotiin vielä uusi kyselykieli, DAX. Käytännön projekteissa on nähty, että alku DAX-kielen kanssa on helppoa. Asiat tuntuvat luistavan. Mitä monimutkaisemmaksi ongelmat käyvät, sitä hankalammaksi työskentely PowerPivot:in ja DAX:in kanssa käy. Konsultin aikaa ja asiakkaan rahaa alkaa palamaan. Oltaisiinko OLAP-kuutiolla päästy samaan lopputulokseen -  halvemmalla?

Näyttää siltä että OLAP-kuutiot eivät ole kuolemassa. Alkuinnostuksen jälkeen pahin PowerPivot-huuma on hiipumaan päin.

Entä seuraavaksi? SQL Server 2014 tuo mukanaan muistinvaraisen OLTP-tietokannan. Servereiden muisti halpenee jatkuvasti. Pystytäänkö OLAP-kuutiota vastaava nopeus ja toiminnallisuus toteuttamaan tulevaisuudessa muistinvaraisen tietokannan avulla? Tähän en osaa vielä vastata, mutta se on aika todennäköistä. Mikä on SSAS-OLAP-kuutioiden ja PowerPivot:in tulevaisuus?

Mitä ihmettä, ampuuko Microsoft seuraavaksi omaan jalkaansa?

PowerPivot-tuotteen pystyi lataamaan ilmaiseksi Office 2010:een. ’BI for everyone’. Sitä ladattiin, testattiin ja opeteltiinkin suurella innolla. Kuinka ollakaan, Office 2013-version tultua markkinoille siirrettiin PowerPivot ja PowerView sisältymään vain Professional Plus-lisenssiin! Eli – jos olet hankkinut jonkun järkevähintaisista Office 2013-lisensseistä, ei PowerPivot ole siihen edes saatavana! Professional Plus-versiota ei pysty kaupan hyllyltä noin vain ostamaan, vaaditaan sopimus Microsoftin kanssa.

Aiheesta voi lukea kärkeviä kommentteja esim. tästä blogista:

http://www.powerpivotpro.com/2013/02/hey-who-moved-my-powerpivot-2013-cheese/

Tällä päätöksellä koko uusi Power BI-tuoteperhe siirtyy harvojen ja valittujen käyttäjien iloksi (PowerPivot, PowerView, PowerQuery, PowerMaps).

Miksi näin? Onko Microsoftilta tulossa taas jotain aivan uutta, halutaanko PowerBI-tuotteet haudata saman tien? Yritetäänkö tässä epätoivoisesti lisätä Professional Plus-version myyntiä? Siirtyvätkö asiakkaat suosiolla käyttämään muita yhtä lailla maksullisia, mutta käyttäjäystävällisempiä ja valmiimpia käyttöliittymiä datan käsittelyyn, kuten QlikView tai Tableau?

Itse en tällä hetkellä pääse edes tekemään kehitystyötä PowerBI-tuotteilla, pienellä yrityksellä kun ei ole Volume Licensing-sopimusta, Microsoftin kumppanuusohjelman ehtoja näin pienellä porukalla on mahdotonta täyttää, en tarvitse täyttä MSDN Subscription-tilausta – eikä Office 2013:sta ole olemassa edes kehittäjälisenssiä, kuten SQL Serveristä on.

Summa summarum

Microsoftilla on käsissään yksi markkinoiden parhaista Business Intelligence-paketeista. Viime vuosien kehitys on kuitenkin heittänyt paljon avoimia kysymyksiä ilmoille. Kilpailijoihin verrattuna tuotekehityksestä tuntuu puuttuvan kokonaisnäkemys.

Koska Microsoftin Business Intelligence-tuotepaketti koostuu ominaisuuksista usean eri tuotteen sisällä, on ilmeistä että lopputuotos, toisin kuin kilpailevilla tuotteilla, on usean itsenäisen tiimin tuotosta. BI-kokonaisuus on itse asiassa kooste tuotteista SQL Server (SSIS, SSAS, SSRS, DQS, MDM, Data Mining), Excel (PowerPivot, PowerView, PowerMap, PowerQuery, Pivot) sekä SharePoint. Ehkä pahiten tämä näkyy BI-kokonaisuuksien asennusprosessissa. Esimerkiksi PowerPivot 2008 R2 for SharePoint-asennusohjeen pituus on 35 sivua.  Jo asennusohjeen pituudesta näkee, ettei kyseessä ole yksinkertainen juttu. Asennus ei yksityiskohtaisista ohjeista huolimatta aina etene kuten pitää, ja koko tuotepaletin toimimaan saaminen voi viedä aikaa huomattavasti. Jos vielä samalla törmätään suorituskykyongelmiin käyttöoikeuksiin liittyen – Kerberoksen virittelemiseen – voidaankin olla jo tilanteessa jossa kysytään kärsivällisyyttä niin asiakkaalta kuin toimittajaltakin.

Pähkinänkuoressa, mitä itse toivoisin Microsoftin BI-tulevaisuudelta?

  • Business Intelligence-strategian kirkastamista
  • Hetkeksi tuotekehityksen keskittymistä BI ydintuotteisiin, Microsoftin todellisiin kilpailuvaltteihin.
  • Aikaa BI-kokonaisuuden pohtimiseen ja hahmottamiseen, panostuksia integraatioiden parantamiseen eri tuotteiden välillä
  • Selkeää tulevaisuuden visiota. Vuosien mittaan on nähty melkoista poukkoilua tuotepaletin suhteen, hyvänä käytännön esimerkkinä tästä on PerformancePoint Server

17.06.2013 / Ville Niemijärvi

Qlikview on mahtava raportointityöväline. Omassa kategoriassaan, datan nopeassa etsimisessä (Gartnerin termeillä: data discovery) ja visualisoinnissa se on parhaita mitä markkinoilta löytyy.

Se on nopea (niin raporttien kehitys, tietojen lataus kuin itse käyttö), intuitiivinen ja helppokäyttöinen. Monet asiakkaat ovat silminnähden ihastuneet Qlikview:n sen jälkeen kun ovat ensiksi taistelleet jäykempien raportointivälineiden kanssa.

Mutta tuote ei ole täydellinen ja niin kuin kaikissa softissa, siinä on puutteensa. Yksi suurimmista ongelmista ei liity itse tuotteeseen vaan se on joillekin yrityksille (ja myyntimiehille) pesiytynyt harhaluulo, että Qlikview olisi jotenkin vaihtoehtoinen tai kilpaileva teknologia tietovarastoille. Olen parikin kertaa kohdannut asiakkaan kysymyksen: "Pitäisikö meidän ostaa Qlikview vai tietovarasto?"

Tietovarastot ja Qlikview eivät ole kilpailevia vaihtoehtoja vaan toisiaan tukevia.

Vastauksena sanonkin usein: Parhaaseen lopputulokseen pääset jos teet molemmat.

Tietovarasto ei ole nimittäin (kilpaileva) ohjelmisto vaan ympäristö, joka rakentuu prosesseista, etl-softasta, tietokannoista ja tiedoista. Itsessään sillä ei tee muuta kuin säilöö tietoa. Jotta siitä saa hyötyä, pitää käytössä olla myös jokin raportointi-/analysointityöväline - kuten Qlikview.

Mutta tarvitaanko sitten Qlikview:n kanssa tietovarastoa? Ei välttämättä varsinkaan pienissä, yksinkertaisissa ympäristöissä. Mutta isoissa konsernitason hankkeissa ja ympäristöissä joissa tietoa pitää prosessoida enemmän, se on erittäin suositeltavaa. Kerron seuraavaksi miksi.

Haluatko rakentaa jämäkän kivitalon vai puumajan?

Pelkästään Qlikview:llä toteutettu raportointiympäristö on kuin puumaja. Sitä on kiva nikkaroida vaikka koko perheen kanssa yhdessä. Kaikki voivat osallistua, se on helppoa, todella nopeaa ja hauskaa.

Lopputuloksena on kiva maja mutta ei siinä suomalaista talvea vietetä. (voit myös tehdä tuhat kivaa pikkumajaa jolloin sinulla on kiva hökkelikylä)

Tietovarastoon perustuva raportointiympäristö on taas se kivitalo kunnallistekniikan kera. Se vaatii kokonaisvaltaista määrittelyä ja suunnittelua. Taloa tekemässä on erilaisia rooleja arkkitehdistä timpuriin. Homma kestää usein kauan mutta lopputulos on kestävä, monikäyttöinen, eheä ja luotettava.

Vertauskuvat sikseen, tässä 3 tärkeintä syytä miksi tietovarastoa ei kannata unohtaa yhtälöstä kun mietit raportointiarkkitehtuuriasi (oli sinulla Qlikview, Cognos, Oracle, SAP, MS, Tableua tai vaikka Excel)

Miksi pelkkä Qlikview ilman tietovarastoa on huono ratkaisu?

1. ETL-prosessi ja datan muokkaaminen

ETL-prosessi (extract-transform-load) tarkoittaa sitä kun dataa ladataan tietolähteistä, muokataan, siivotaan, yhdistetään ja tuupataan lopulta kohdejärjestelmään (usein tietovarastoon) raportointia varten.

Qlikview:llä voidaan simuloida etl-työvälinettä mutta se ei tarjoa kovin monipuolisia ja kehittyneitä työvälineitä siihen - verrattuna oikeisiin etl-softiin, joilla tietovarastoja rakennetaan (esim. Informatica, SSIS, Datastage...).

Voit kirjoittaa monimutkaisia Qlikview-skriptejä mutta jos esim. tuotetiedot sijaitsee kolmessa eri ERP:ssä ja 10 eri taulussa ja nämä pitää yhdistää raportointia varten yhteen tauluun (todellinen tilanne parilla asiakkaallani), tulee QV-skripti olemaan aikamoinen spagetti ja toteutus sekä ylläpidettävyys yhtä tuskaa.

ETL-työ sekä tiedon laatuun liittyvät ongelmat ja niiden ratkaiseminen muodostavat valtaosan minkä tahansa raportointiympäristön toteutustyöstä (oli tietovarastoa tai ei). Tähän työhön suosittelen oikeaa etl-työvälinettä.

Puhumattakaan jos kyseessä on niin sanottu hitaasti muuttuva dimensio (esim. asiakkaan asiakasryhmä muuttuu ja haluat seurata jatkossa sekä asiakasta kokonaisuutena että vanhaa ryhmää ja uutta ryhmää). Äkkiseltään en edes tiedä pystyykö Qlikview:llä toteuttamaan hitaasti muuttuvia dimensioita?

Spagettikoodattujen Qlikview-skriptien ylläpidettävyyttä ja hallintaa ei auta yhtään Qlikviewn heikko metadatan hallinta (tai metadatan puute).

2. Datan siirtäminen tai lukeminen toiseen ohjelmistoon (esimerkiksi analytiikan käyttöön)

Kun tiedot on tallessa Qlikview:ssä (joko qvd tai qvw -tiedostoissa), ei niitä pysty lukemaan sieltä toisella softalla tai sql-kyselyillä. Sama kuin liiketoimintasi ja päätöksentekosi kannalta kriittiset datat olisi jemmassa pdf- tai ppt-tiedostoissa - niiden jatkojalostaminen on todella hankalaa ja sisältää todellisen liiketoimintariskin.

Usein ERP:stä poistetaan joitakin tietoja ajan myötä, ihan vain tilan puutteen vuoksi ja koska operatiivisessa toiminnassa harvoin kiinnostaa 10 vuotta vanha tieto (mutta päätöksenteon ja analytiikan kannalta se voi olla todella tärkeää). Ja joskus koko ERP uusitaan ja uuteen ERP:iin pitää siirtää vanhat historiat.

Haluaisitko, että nuo tärkeät tiedot olisivat ainoastaan tallessa Qlikviewssä (tai pdf-tiedostoissa)? Miten siirrät ne Qlikview:stä uuteen ERP:iin?

Tovi sitten meillä oli analytiikkaprojekti, jossa asiakkaan myyntidataa piti saada siirrettyä eteenpäin meidän palvelimelle, jotta voimme tehdä hieman numeronmurskausta ja tiedon louhintaa. Asiakkaalla ei ollut tietovarastoa eikä operatiivisten järjestelmien tuntemusta eikä välttämättä edes pääsyä niihin. Koko raportointi oli rakennettu Qlikview:n päälle.

Jotta saimme datat itsellemme, piti tehdä qlikview-sovellus johon tehtiin listaraportti, johon koottiin tarvittavat datat. Tämän jälkeen Excel-exportin kautta siirrettiin dataa pienin erin Exceliin ja sitä kautta meille. Virhealtista ja hidasta käsityötä siis. Homma hoitui hyvin kun dataa oli vain muutama satatuhatta riviä. Kuvittele millainen työ on kun dataa on miljardiriviä.

Liiketoiminnallesi kriittiset tiedot kannattaa säilyttää operatiivisten järjestelmien lisäksi paikassa, johon pääset käsiksi sql-kyselyillä ja 3. osapuolen välineillä nyt ja 10 vuoden päästä. Relaatiokanta on tähän paras vaihtoehto.

3. Dataa ei voi muokata

Kun olet ladannut datat Qlikview:n tiedostoihin, et voi enää muokata dataa. Et voi päivittää dataa update/insert-komennolla. Et voi deletoida dataa, poistaa esimerkiksi yhtä virheellistä riviä. Kaikki perustoiminnallisuudet mitä voit tehdä relaatiokantaa vasten, on poissa - lukuunottamatta kaiken datan lataamista uudestaan.

Ajattele tilannetta, jossa huomaat että tuotteella on ollut väärä hinta viimeisen puolen vuoden ajan ja tuotteen katteet on pielessä Qlikview-raportoinnissa. Miten teet korjauksen Qlikview:n? Korjaat hinnan ERP:iin ja lataat kaikki myynnit uudestaan. Entä jos tiedot on jo poistettu syystä tai toisesta ERP:stä ja virheellinen data on ainoastaan tallessa Qlikview:ssä? Miten korjata se?

Paras vaihtoehto: Qlikview ja tietovarasto yhdessä

Kun on kyse isoista business intelligence -ympäristöistä, dataa tulee useista tietolähteistä ja tietoa pitää muokata muokata ja yhdenmukaistaa paljon, suosittelen rakentamaan aina tietovaraston - oli raportointityöväline mikä tahansa. Se on varmin, kestävin ja huom: edullisin tapa pitkällä tähtäimellä hallita tietojasi ja raportointiympäristöäsi.

Voit rakentaa toki koko raportointisi pelkästään Qlikview:n varaan: se on nopeaa ja aloitus on paljon edullisempaa kuin lähteä rakentamaan ensiksi tietovarastoa. Mutta ympäristön elinkaarikustannukset tulevat olemaan tällöin isommat ja otat isoja riskejä tiedon hallinnan suhteen.

Qlikview on mahtava työväline ja siitä tekee vielä paremman kun hyödyntää sen parhaita puolia tietovaraston kanssa yhdessä.

Suositus: Tee kestävä kivitalo mutta jätä tontille varaa puumajoille

Parhaaseen lopputulokseen pääset kun toteutat tietovaraston, johon otat mukaan kaikista yleiskäyttöisimmät ja/tai hankalimmin toteutettavat dimensiot ja faktataulut.

Tuotteet, asiakkaat, myyjät, kustannuspaikat, tilikartat ovat tällaisia dimensioita. Myynnit/laskutus, tilaukset, avoin tilauskanta, varastotapahtumat, saldot... ovat tällaisia faktatauluja.

Raportoi näitä tietoja Qlikview:llä tietovaraston kautta. Mutta jätä varaa luovuudelle, ketteryydelle ja Qlikview:n vahvuuksille. Anna käyttäjille mahdollisuus yhdistää Qlikview:ssä tietovaraston tietoihin muita tietolähteitä: Exceleitä, csv-tiedostoja ja muita tietokantoja.

Jos käyttäjälle tulee tarve tarkastella myyntidatan (tietovarastosta) rinnalla CRM:n dataa, voi hän (tai QV-admin) ladata CRM-datan vaikka lennosta raporteilleen - hyödyntäen Qlikviewn nopeutta ja helppokäyttöisyyttä.

Tällöin sinulla on vankka kivitalo kunnallistekniikalla mutta samalla sinulla on iso verstas ja mahtava tontti, jossa nikkaroida leikkimökkiä, puumajaa, autotallin laajennosta ja mitä mieleesi juolahtaakaan.


2.04.2013 / Ville Niemijärvi

Gartner Magic Quandrant for Business Intelligence and Analytics Platforms 2013

Konsulttiyhtiö Gartner julkaisee vuosittain maailmankuulun arvionsa business intelligence ja analytiikkaohjelmistoista. Koko raportin löydät Gartnerin sivuilta. Käymme seuraavissa parissa kirjoituksessa tiivistetysti läpi tuon raportin tulokset.

Gartnerin nelikenttä 2013

Gartnerin raportti tiivistyy nelikenttään, jossa BI-softat on luokiteltu kahden mittarin mukaan: a.) ability to execute & b.) completeness of vision. Ensimmäinen tarkoittaa ohjelmiston kykyä suoriutua tehtävistään, käytön helppoutta, asiakastyytyväisyyttä, suorituskykyä jne. Jälkimmäinen viittaa siihen miten kokonaisvaltaisesta paketista on kyse. Jos tuoteperheestä löytyy työväline vain raportointiin, ei tule korkeaa arvosanaa. Mutta jos paletista löytyy mahdollisuuksia mobiilikäyttöön, työväline budjetointiin ja ennakoivaan analytiikkaan, nousee arvosana.

Näiden kahden mittarin perusteella ohjelmistot on luokiteltu 4 ryhmään: a.) niche-toimijoihin (vasen alakulma), b.) haastajiin (vasen yläkulma), c.) visionääreihin (oikea alakulma) ja d.) johtajiin (oikea yläkulma). Vuoden 2013 raportin nelikenttä näyttää tältä:

garter-mq_2013-graph

Gartnerin raportit visualisoituna vuosilta 2007-2013

Otimme Gartnerin raportit vuosilta 2007-2013, purimme nelikentät koordinaateiksi ja sijoitimme ne tekemäämme visualisointiin kauniiksi motion chart:ksi. Animoidun visualisoinnin löydät Louhian sivuilta. Visualisoinnin avulla näet miten softat ovat kehittyneet vuosien varrella.

Tableau siirtyy johtajiin

Hurjassa vauhdissa oleva Tableau siirtyy uusimmassa Gartnerin raportissa leaders-kategoriaan. Olemme myös Louhialla ottaneet käyttöön Tableau Public -ilmaisohjelmistot ja kokemukset ovat erinomaiset. Käy katsomassa vaikka kuntadatan visualisointimme. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, Tableau oli vielä pari vuotta sitten niche-kategoriassa mutta sen vauhti leaders-porukkaan on ollut kautta aikain nopein. Vain Qlikview on pystynyt yhtä huimaan nousuun mutta siltä vei siihen useampi vuosi.

Gartner_Tableau_motion_chart

Vahvuudet (Gartnerin raportin mukaan)

  • Intuitiivinen, visuaalinen, interaktiivinen kokemus, jota asiakkaat rakastavat ja kilpailijat matkivat. Tuotteen käyttö on helppoa ja hauskaa.
  • Useiden tietolähteiden yhdistäminen (ns. data mashup) ilman ohjelmointiosaamista yhdistettynä muistinvaraiseen tietokantaan (in-memory) --> monipuolisten eri tietoa sisältävien interaktiivisten mittaristojen toteuttaminen on helppoa ja suorituskyky on hyvä
  • Loppukäyttäjät arvioivat Tableaun kärkeen seuraavissa kategorioissa: implementointiaika, raportoinnin nopeus ja liiketoimintahyödyt
  • Tableau on kaikista mukana olleista BI-työvälineistä ykkönen käytön helppoudessa sekä kehittäjien että loppukäyttäjien mielestä
  • Tuotteen laadun osalta Tableau on myös kärkiporukoissa

Heikkoudet/huomioitavaa

  • Tableau on edelleen epätodennäköinen valinta useille yrityksille koko konserninlaajuiseksi BI-työvälineeksi (verrattuna tuotteisiin kuten SAP, Microsoft, IBM Cognos)
  • Isot ohjelmistotalot vastaavat haasteeseen ja integroivat samoja ominaisuuksia tuotteisiinsa millä Tableau on erottautunut. Tämä voi asettaa haasteen Tableaun kasvulle.
  • Vaikka Tableauta käytetään monenlaisiin käyttötapauksiin, sen toimintakenttä on varsin kapea: interaktiivinen visualisointi ja dashboardit. Siitä puuttuu laajemmat BI-alustan toiminnallisuudet.
  • Tableau saa keskiarvoa heikommat pisteet seuraavissa kategorioissa: metadatan hallinta, BI kehitystyökalut ja - infrastruktuuri. Toisin sanoen suuren yrityksen ainoaksi BI-työvälineeksi Tableaulla on vielä matkaa
  • Partneriohjelma on heikompi verrattuna vastaaviin kilpailijoihin (kuten Qlikview)
  • Keskittynyt lähinnä USA:n markkinoille, kansainvälinen peitto on vielä heikko. Euroopassa tukipalvelut ovat Englannissa

Seuraavassa numerossa: IBM Cognos, Qlikview ja Microsoft.


23.01.2013 / Ville Niemijärvi

Parhaat käytännöt osa 1: suosi kypsiä tuotteita

Etenkin isoilla BI-softafirmoilla tulee tasaisin ajoin uusia tuotteita markkinoille. Versiopäivitykset ovat yleensä aina tervetulleita, mutta yritysostoilla hankitut uudet softat ovat usein punainen vaate ja varoitussignaali, joka huutaa lisäkustannuksia.

Vaikka myyntimies-mynttinen mitä väittää, uusi softa ei ole "täysin integroitu meidän raportointi-ekosysteemiin" heti ensimmäisenä kuukautena lanseerauksesta. Eikä se ole sitä kokemukseni mukaan vielä ensimmäisen tai toisenkaan vuoden jälkeen. Monet tuotteet eivät koskaan saa paikkaansa isojen talojen tuotepaletissa ja saattaa olla, että viiden vuoden jälkeen ne on jo korvattu toiselle.

Sinä et halua jäädä ihmettelemään mihin katosi tuki siitä sadan tonnin softalisenssistä, joka piti olla viimeistä huutoa ja ratkaisevan kaikki ongelmasi.

Usein uudet softat ovat täysin eri maailmasta, eri käyttöliittymällä ja käyttölogiikalla varustettuja palikoita, joilla ei ole mitään tekemistä alkuperäisen tuotepaletin kanssa. Lisäksi softafirmalla ei ole itselläkään usein osaamista ja kokemusta kyseisestä ohjelmistosta, lukuunottamatta niitä paria kaveria ketkä eivät lähteneet viettämään vapaaherran elämää siitä originaalista firmasta joka softan teki.

Varsinkin Suomesta konsultteja on tällöin todella vaikea haalia. Kokeneita konsultteja ei ole edes olemassa koska siinä vaiheessa kun myyntimies tarjoaa softaa sinulle, Suomessa on tehty ehkä puolikas projekti, jonkun epäonnisen yli-innokkaan (tai paksulompakkoisen) asiakkaan kanssa.

Jos olet hankkimassa BI-ohjelmistopakettia ja haluat vakaan ja luotettavan ympäristön, jolle löytyy osaamista ja paljon referenssejä, suosi elinkaareltaan kypsiä tuotteita. 

Tällöin puhutaan vähintään viidestä vuodesta markkinoilla, mielummin kymmenestä ja enemmän. Lisäksi kun olet hankkimassa ohjelmistoa, pyydä referenssejä ja käy nuo referenssit läpi. Jos softafirma ei pysty toimittamaan yli kymmentä sinun koko luokkaa (tai isompaa) referenssiä, unohda koko juttu.

Business intelligence -alalla mikään uusi tuote ei ole niin hyvä, että sinun täytyisi hankkia se tältä istumalta. Tekniset innovaatiot raportointiohjelmistojen kehityksessä eivät ratkaise liiketoimintasi- tai datan laatuun liittyviä ongelmia tai auta sinua tekemään parempia päätöksiä.